Uusi ompelukone surisee yläkerran työhuoneessa. Valkoinen, pörröinen poncho alkaa olla melkein valmis. Marika Mäkinen löysi muodikkaan neuloskankaan oululaisesta kangaskaupasta.
Marika Mäkinen tarvitsee lämmintä ylleen, kun hän lähtee seuraamaan vanhimman tyttärensä Katrin tanssikilpailuja Keminmaalle. 16-vuotias Katri on tanssinut latinalaisia 7-vuotiaasta asti ja on saavuttanut menestystä. Hän on edustanut Suomea maailmanmestaruuskilpailuissakin kaksi kertaa, viimeksi pari viikkoa sitten Prahassa.
Äiti ja Katri suunnittelevat yhdessä kilpailupuvut ja äiti toteuttaa ne. Pukua ei hurauteta ihan yhdessä päivässä, sillä kimaltelevat strassit liimataan kankaaseen yksi kerrallaan. Strasseja tarvitaan 4 000-5 000 pukua kohti.
"13-vuotiaalla Kärtillä tuntuu olevan lahjoja tehdä käsitöitä. Olen suunnitellut, että koulutan hänestä apulaisen esimerkiksi liimaamaan strasseja. Vielä en kuitenkaan luota muihin, työ on niin tarkkaa", Marika Mäkinen sanoo.
Marika Mäkinen on kotoisin Virosta Tallinnan läheltä. Hän muutti miehensä Timon kotikuntaan Ruukkiin yhdeksän vuotta sitten. Hän ei tunne enää ihan tarkkaan entisen kotimaansa arkea, mutta lomamatkoilla hän on saanut vaikutelman, että Virossa ommellaan vaatteita itse enemmän kuin Suomessa.
"Ainakin kangaskauppojen valikoimat ovat laajemmat. Ostan aina Eestissä käydessäni kankaita. Minulla on ompelukonekin siellä mukana, vaikka joka kerta ei jää aikaa ommella", Marika Mäkinen kertoo.
Marika Mäkinen työskentelee ajoittain miehensä maatalousalan yrityksessä, mutta enimmäkseen hän on kotiäiti. Katri asuu jo viikot Oulussa, jossa hän käy lukiota. Seitsemänvuotias Karoliina on aloittanut tänä syksynä koulun ja viisivuotias Kristofer on vielä kotona. Viides lapsi syntyy helmikuussa.
Säästöä ja huvia
Marika Mäkinen ompelee aina kun aikaa jää. Kovin paljon sitä ei tahdo jäädä, sillä Karoliinakin on aloittanut tanssimisen Telemarkissa Oulussa ja Kärtiä pitää kuljettaa Ouluun tennisharjoituksiin. Katri edustaa kilpatanssissa Keminmaata, josta hänen partnerinsa on, ja harjoituksiin on matkattava myös sinne.
"Tuntuu, että kotiäitinä elämä on kiireisempää kuin silloin, kun asuin Eestissä ja kävin töissä", Marika Mäkinen naurahtaa. "Tykkään kuitenkin ommella. Siivoamisesta ja ruuanlaitosta ei jää mitään jäljelle, mutta ommellessa näkee, että saa jotain aikaiseksi."
Myös säästyvällä rahalla on isossa perheessä merkitystä. Monta kertaa Marika Mäkinen on lähtenyt vaateostoksille, mutta tullutkin lopulta kangaskaupan kautta kotiin, kun ei ole löytänyt oikein mitään mieluisaa eikä ole halunnut maksaa epäsopivasta.
"Esimerkiksi lakeissa säästö on tuntuva. Ompelin pari vuotta sitten itselleni fleecelippiksen laskettelureissulle, ja Timo halusi samanlaisen. Olen ommellut lippiksiä myös lapsille, ja moni tuttava on kysynyt, enkö tekisi heillekin. Valmiit lakit tuntuvat hurjanhintaisilta, kun materiaalia kuluu niin vähän."
Eniten ja mieluiten Marika Mäkinen ompelee itselleen: juhla-asuja, arkihousuja, paitoja, jakkuja, mitä tahansa. Kaikista kankaista syntyy valmista sujuvasti, niin joustavista kuin joustamattomistakin. Hän tarvitsee usein vanhaa saumuriansa, vaikka uudella ompelukoneella joustosaumatkin onnistuvat.
Mallia muotilehdistä
Valmiita kaavoja Marika Mäkinen käyttää harvoin. Silloin tällöin hän ostaa kaavalehtiä, joiden peruskaavat pysyvät vuosia muodikkaina hiukan muotoilemalla. Usein hän kuitenkin leikkaa kankaan vanhojen vaatteiden mukaan, katsoo mallia yksityiskohtiin muotilehdistä ja tutkii kaupoissa valmisvaatteita nähdäkseen, mitä uutta on keksitty.
"Lapset ovat aina tykänneet ompelemistani vaatteista. Joskus ostamme kankaat yhdessä, mutta he luottavat kyllä minuun."
Käsityönopettaja ei ollut oikein ihastunut, kun Marika Mäkinen oli neuvonut tyttäriään leikkaamaan ommeltavan vaatteen ilman kaavoja. Koulussa ei niin saa tehdä. Marika Mäkisen mielestä Suomessa opetetaan enemmän käsitöitä kuin Virossa, mutta läpi pääsee huonommalla jäljellä.
Tarvittaessa Mäkisen yläkerrassa syntyy vaatekappale nopeasti. Karoliina tarvitsi äskettäin housut tanssiharjoituksiin. Mustasta äitiyshousukankaasta oli jäänyt jäljelle sopiva pala, josta Marika Mäkinen loihti reilussa tunnissa koristeommellut pöksyt. Ne ehtivät mukaan illan harjoituksiin.
Katrin työläät kilpapuvut on puolestaan aloitettava pari viikkoa ennen kilpailua, ja siltikin ne tahtovat jäädä viime tippaan. Kerran Ouluun piti tehdä kaksi reissua samana iltana, kun puku ei ehtinytkään mukaan Kärtin kuljetusmatkalle. Luomus kiidätettiin Katrille puolenyön maissa, ja hän sai kuin saikin pukea sen aamulla päällensä.