Suomea vaivaa pitkälle viety yksilöistäminen. Tässä maailmankuvassa valta keskittyy harvoille, mutta sen seuraukset ulkoistetaan yksilöiden harteille.
Käsitys, jonka mukaan yhteiskuntaa ei ole, mikä Thatcherille oli vielä toivottua utopiaa, on meillä pitkälti normalisoitua todellisuutta.
Sama maailmankuva näkyy niin sanotussa sote-uudistuksessa ja tavassa, jolla sitä ajetaan. Sote-uudistuksessa meidän jokaisen päälle asetetaan hinta, jotta meidät voidaan myydä markkinoille.
Tätä on tietysti jo kokeiltu vammaisten henkilöiden palvelujen kilpailuttamisessa ja aktiivimallissa. Käytännön tasolla uutta on, että sote-uudistuksessa meidät kaikki laitetaan huutolaisiksi.
Kahdelle ensimmäiselle esimerkille äänioikeutetut ovat kansalaisaloitteilla osoittaneet selvän torjuntansa. Samoin on torjuttava soten huutolaismalli. Ihmisten hinnoittelusta ei ole montaa askelta yhtäläisen ihmisarvon kieltämiseen.
Tilannetta ei paranna hallituksen toimintatapa asiassa. Se systemaattisesti sivuuttaa uudistusta koskevat kriittiset huomiot. Mitä muuta tällainen suunnitelmallinen, tarkoituksellinen ja järjestelmällinen näkökulmien valikointi on kuin valehtelua?
Tällainen toimintatapa ei ole hyväksyttävä. Tämä ei ole normaalia. Olisi houkuttelevaa pitää tämänkaltaista totuuden rapauttamista vain heijastevaikutuksena Trumpin Yhdysvalloista, mutta näin ei ole.
Yksilöistäminen tyhjentää yhteiskunnan merkityksestä. Samalla se luo tilaa valheelle. Kun totuus menettää merkityksensä, jää vain entistä ”parempia” valheita, ja lopulta vain raakaa vallankäyttöä. Kykenemmekö parempaan?
Sisällissodan satavuotismuistovuonna on valtionjohdon taholta mielellään vedottu yhteiseen henkeen yleisesti ja Kyösti Kallion sovintopuheeseen vuodelta 1918 erityisesti, kuten kuukausi sitten (5.5.) Nivalassa sovinnon puheen muistojuhlassa.
Pääministeri Juha Sipilä ja hänen hallituksensa eivät kuitenkaan tuon hengen mukaisesti toimi. Tänä vuonna, niin kuin minä tahansa vuonna, tällainen on erityisen häpeällistä, surullista, ja suututtavaakin.
Hallitus ei toiminnallaan rakenna luottamusta demokraattiseen yhteiskuntaan, saati siihen, että Kallion sanoin ”kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä”. Sen sijaan se rakentaa uusia yhteiskunnallisia jakolinjoja, ja vahventaa entisiä. Tämän myötä me olemme valtio, joka tietää jokaisen asukkaansa hinnan, mutta ei yhdenkään arvoa. Haluaisin uskoa, että kykenemme parempaan.
Kimmo Östman
Helsinki
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.