Meitä ekonomisteja arvostellaan aika ajoin toisaalta ja toisaalta -puheesta. Entisen USA:n presidentin Ronald Reaganin kerrotaan tokaisseen: Give me one hand economist.
Hän kaipasi selkeää, yhden mielipiteen taloustieteilijää. Englanniksi spekulointi saa muodon: on the other hand.
Mauno Koivistoon liitetään fundeeraus. Myös presidentti Sauli Niinistö näyttää potevat samaa tautia. Fundeeraaminen on asioiden pohtimasta eri näkökulmista.
Asiat ja ilmiöt ovat harvoin mustavalkoisia, vaan harmaan eri sävyjä. Siksi toisaalta ja toisaalta -puhe sekä fundeeraus on mitä tervetullein tapa ruotia asioita.
Yhteiskunnallisessa puheessa sekoittuvat myös fakta ja arvot. Suomen valtiontalouden alijäämän laskeminen on tekniikkaa ja faktaa. Arvovärittynyt sen sijaan on vastaus kysymykseen: onko se liian suuri.
Mustavalkoisuus elää ja voi hyvin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Musta ja valkoinen haastavat toisensa ja valtaavat keskustelun ytimen.
Tolkun puheelle ei tunnu löytyvän tilaa. Fundeeraus ja totuuden etsintä ei ole nyt muotia.
Esimerkkejä yhteiskunnallisen keskustelun ajautumisesta äärilaitojen hallitsemaksi on paljon. Yksi näistä on keskustelu työttömyyden syistä.
Analyysin sisällöstä riippuu se, minkälaista työllisyyspolitiikkaa maassa harjoitetaan.
Yksi ääripää näkee työttömyyden keskeisenä syynä työttömien laiskuuden. Tähän liittyy oletus kovin runsaskätisestä työttömyysturvasta, joka passivoi. Tämä analyysi ei ole kohdallaan.
Toista laitaa edustaa näkemys, jonka mukaan työttömyys on täysin työpaikkojen puutteesta johtuvaa. Työttömät ovat lähtökohtaisesti aktiivisia ja valmiit töihin heti kun pienikin mahdollisuus koittaa. Tämäkään analyysi ei ole täysin kohdallaan.
Tässä kohdin tarvittaisiin nyt tolkun ääntä, fundeerausta ja toisaalta -toisaalta -puhetta.
Hallituksen tavoite työllisyysasteen nostamisesta 72 prosenttiin on mitä kannatettavin, mutta nyt se puristaa mailasta liian lujaa, ettei tehokkaita lyöntejä saada aikaiseksi. Tolkun ääni on vaiennut ja narulla yritetään työntää.
Painopiste työllisyystoimissa on "velvoittavuuden lisääminen". Taustalla näyttää olevan ajatus, että työllisyysastetta voitaisiin nostaa työttömien voimakkaammalla patistelulla.
Tehokkain työllisyyspolitiikka löytyy harmaalta alueelta. Velvollisuuksien ja palvelujen tasapainoinen lisääminen on toiminut muissa pohjoismaissa. Miksei se voisi toimia meilläkin? Ruotsi kelpaa työllisyysasteen osalta tavoitetilana, mutta ei toimintatapana.
Ruotsissa on ymmärretty keppien ja porkkanoiden tasapaino. Suomessa ei. Ruotsissa on 14 000 työvoimavirkailijaa, Suomessa 2 200 eli Suomeen tarvittaisiin palveluja ja apua tarjoavia "tekeviä käsiä" kolminkertainen määrä, jos haluaisimme hoitaa hommat yhtä hyvin kuin Ruotsissa.
Palkkatuki on osoittautunut suhteellisen tehokkaaksi keinoksi auttaa työllistymisessä. Ruotsissa - väkilukuun suhteutettuna - käytetään Suomeen nähden noin nelinkertaisesti palkkatukea.
Ruotsissa työllisyyslaiva kulkee suorassa: kepit ja porkkanat on lastattu eri laidoille. Suomessa porkkanoita on vähän ja painavia keppejä niin paljon, että laiva on kallellaan ja hörppää kohta vettä.
Lisää fundeerausta ja kaksikätisiä ekonomisteja. Harmaa on kaunis väri.
Kirjoittaja on STTK:n pääekonomisti.