Oulun hautausmaalla makaa monta korvaamatonta ihmistä. Työnarkomaaneja on ollut aina, mutta nykyisin työ, josta ei ole takeita, pakottaa laiskemmansorttisenkin ihmisen takomaan, kun rauta on kuuma. Työmaalla menee lähes päivittäin pidempään kuin pykälät tai terveys sallisivat.
Siinä sitä sitten ollaan. Kun keho sanoo irti sopimuksen, ei sitä voi uusia enää pilven reunalla.
Arkielämän esimerkkien todistusvoima ei ole aina tarpeeksi, joten tässä taas tutkimus varmemmaksi vakuudeksi. Eli: terveyspulmistaan piittaamatta töissä olevilla on kaksinkertainen riski saada sydäninfarkti tai kuolla sydäntautiin verrattuna niihin, jotka jäävät sairaslomalla hoitamaan itseään.
Vaikka kyse on brittityöntekijöistä, istuvat päätelmät myös meille kuten tutkimusta Suomen päässä johtanut professori Mika Kivimäki on sanonut: "Samalla tavalla se sydän lyö suomalaisen rinnassa kuin britinkin."
Tutkimuksessa mukana olleista lähes 20 prosenttia sinnitteli töissä koko seuranta-ajan ilman yhtään sairauspoissaoloa. Kymmenen prosenttia oli sairauslomilla kaksi viikkoa vuosittain. Suurin osa oli poissa töistä sairauden takia yhdestä päivästä kahteen viikkoon.
Niinhän se tietysti menee, että ne työntekijät, jotka kokivat itsensä ja työtehtävänsä muita ryhmiä tärkeämmäksi, eivät malttaneet jättää yhtään työpäivää väliin oli vointi millainen hyvänsä. He elivät kiireisesti, mutta elämä oli mallillaan. He olivat johtavassa asemassa ja tyytyväisiä vaikutusmahdollisuuksiinsa työmaalla.
Elintavoissakaan ei ollut moittimista. He tupakoivat muita vähemmän, eikä alkoholia kulunut enempää kuin vertailuryhmillä. Silti heidän vaaransa saada sydäninfarkti tai kuolla sydäntautiin oli kaksinkertainen verrattuna työtovereihin, jotka jäivät sängynpohjalle, kun keho niin käski.
Näinä työtehon ja tuottavuuden aikoina sairauslomalaista ei katsota hyvällä. Nyt pyritään ottamaan kaikki irti jokaisesta, sairaasta ja terveestä.
Tämä plus huoli työpaikasta on johtanut siihen, että sairauslomalle jäädään vasta äärimmäisessä hädässä. Lääkäreiden mukaan työntekijät pitää nykyisin pakottaa jäämään kotiin, kun potilas ennen hyväksyi tilansa mukinoitta.
Tutkimuksessa mukana olleet lääkärit varoittavat vakavissaan siitä, että pyrkimykset sairauslomien vähentämiseen ei saa johtaa siihen, että ihmiset tulevat sairaina töihin.
Sairaan töihin laahautuminen ei ole sankaruutta, vaan silkkaa typeryyttä.
Ainahan pummeja mahtuu jokaiseen kyytiin. Jos työnantaja epäilee, että usein sairauslomilla oleva työntekijä potee vain vilttikuumetta, saattaisi manauksien sijaan tai niiden ohella katse peiliin olla paikallaan.
Poissaoloja voi vähentää lisäämällä työmotivaatiota ja luomalla entistä toimivampia työyhteisöjä. Ne vaikuttavat lääkärien mielestä selvästi tehokkaammin kuin sanktioiden lisääminen.
Suomalaiset ovat tunnetusti hyvin sitoutuneita työhönsä. Palkkaa tärkeämpänä suomalainen työntekijä pitää työn sisältöä.
Uskollisuuden puutteestakaan ei suomalaisia voi moittia. Päinvastoin kuin muualla maailmassa Suomessa työlliset eivät tunne suurta intoa vaihtaa työnantajaa.
Yrityksissä kannattaisi miettiä tarkoin onko todellista syytä lähteä irtisanomisien, lomautusten tai työntekijöiden aseman horjuttamisen tielle.
Hyvät eväät siis kasassa, kunhan muistetaan, että ihminen tarvitsee lepoa, ettei hänestä tule hautausmaan täytettä ennen aikojaan.