Ruudulla tai tikulla on omasta mielestä vuosisadan paras käsikirjoitus novelliksi, romaaniksi, runo- tai tietokirjaksi. Kuinka sen saisi julki? Käsis vaan postiin ja odottelemaan.
"Valtaosa - yli 99 prosenttia - tarjotuista käsikirjoituksista palautetaan", tyrmää Otavan kustannuspäällikkö Jaana Koistinen.
Siis vain yksi prosentti saa julkaisupäätöksen.
Esikoisen ensimmäinen ruttu rakkaudessa: Pihtisynnytys, älä luovuta!
Haloo, oletteko jo lukeneet luomukseni?
Kustannustoimittaja on kirjan ensimmäinen lukija.
"Suurimmalle osalle lähetetään kaavan mukainen palautuskirje, muuhun ei ole aikaa. Yksilöllistä palautetta annetaan, jos käsikirjoituksessa on kustantamon näkökulmasta jo paljon valmista tai kehityskelpoista", Koistinen kertoo.
Kustannustoimittaja voi olla myös tekstin viimeinen lukija.
Se viiltää, kun potra esikoinen ei täytäkään odotuksia.
Tyrmäyskirjeessä lukee, ettei tulokas sovellu/mahdu kustantajan ohjelmaan: Näin ollen palautamme käsikirjoituksenne oheisena ja kiitämme ystävällisestä tarjouksestanne.
Vai vielä ystävällisestä!
"Kustantamoissa tekstejä luetaan niiden julkaistavuutta silmällä pitäen. Kustantajan ja kustannustoimittajan tehtävä on arvioida, mikä käsikirjoitus on, mitä siinä on liikaa ja mitä siitä puuttuu, onko sille lukijoita; punnita mikä sen mahdollinen yleisö olisi. Miten se soveltuu kustannusohjelmaan? Entä kirjoittaako tekijä joskus toisen kirjan?"
Keskeneräisiä
tai valmiimpia
Kustannustoimittajat ovat kätilöitä, jotka eivät suosi keskosia. Ei kannata lähettää arvioitavaksi pelkkää synopsista vaan kokonainen teos. Kirjoittamatonta tekstiä on paha arvioida.
"Hienokaan synopsis ei kerro, millainen tarinasta tulee", Koistinen toteaa.
Poikkeuksia on! Ylivieskalaislähtöinen Hannu Rajanlinna sai Englannissa kustannussopimuksen 3-osaiselle scifisarjalle 24 sivun perusteella.
"Usein kysytään, mikä olisi kustantajien näkökulmasta kiinnostava aihe. Aiheella ei loppujen lopuksi ole niinkään merkitystä. Kun puhutaan kaunokirjallisuudesta, tärkeää ei ole, mistä kirjoitetaan, vaan miten kirjoitetaan. Ratkaiseva on kirjoittajan persoonallinen tyyli."
On löydettävä oma ääni. Mutta jos sanottavaa ei ole, paraskaan tekniikka tai kikkailu ei auta.
"Ei ole olemassa kemiallisia kaavoja, millainen teksti julkaistaan. Jonkinlainen happotesti on se, että paatunut ammattilukija havahtuu, kiihtyy ja kuumenee."
Hotakainen on hottia omalla tyylillään
Kustantajalle on olennaista, löytäisikö esikoinen lukijoita.
"Media hakee uusia kasvoja. Kirjoista on tullut uutisia. Kirjassa pitää olla jokin ´oma juttu´. Joka syksy eteemme tuodaan suurisilmäisiä, viattomia esikoisia. Ennen vanhaan kirjailija sai kypsyä rauhassa julkisuudelta", Jaana Koistinen vertaa.
Eipäs hötkyillä. Ennen salamavaloja ja julkisuutta, tekstiä on vielä hiottava ja työstettävä. Saa ponnistaa!
"Käsikirjoitukset ovat harvoin valmiita. Kirjailijalla on yleensä edessään vähintään yksi tai kaksi kirjoituskertaa ennen varsinaista editointia. Perusperiaate on, että kirjailija kirjoittaa, editori editoi", Koistinen kiteyttää.
Kirjailijan omin laji kehittyy ja muotoutuu sekin vähitellen, Koistinen huomauttaa. Jari Tervo, Kjell Westö ja Kari Hotakainen debytoivat runoilijoina, moni romaanikirjailija on aloittanut novellikokoelmalla.
Kirjailijaa viedään Uutisvuotoon
Esikoinen syntyy parkuen, ja jo huomenna tekijän naama loistaa usean naistenlehden kannessa.
"Nykyään esikoiskirjailijaa on opastettava myös julkisuuden kohtaamiseen. Hänen on kestettävä muitakin paineita kuin piinallisen ensimmäisen arvostelun odottaminen (joka saattaa kestää pitkään) ja vastaanottaminen", kotimaisen kirjallisuuden kustannuspäällikkö kertoo.
"Kustantajan tehtävä on seistä kirjailijan takana ja tukea häntä myötä- ja vastoinkäymisissä."
Jos esikoinen saa loistavan kritiikin, silloin menee lujaa. Koistinen kertoo tapauksesta, jossa esikoisestaan hyvät arvostelut saanutta tekijää pyydettiin samana päivänä Haluatko miljonääriksi -ohjelmaan ja vasemmistoliiton kansanedustajaehdokkaaksi.
"On jokaisen oma valinta, haluaako osallistua television kokkikisaan tai esitellä vaatekaappinsa sisällön naistenlehdessä. Vääränlaisesta julkisuudesta voi olla myös haittaa."