Viime sunnuntain kunnallisvaaleissa syntyi ainakin kaksi sankaria. Toinen on vanha valtiomies, SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipponen. Toinen on taas valtiomiehen alkuna pidetty kokoomuksen veres vetojuhta Jyrki Katainen. Lähes puolet Lipposta nuorempi ja monin verroin kokemattomampi mies.
Kataisen osalta sankariuteen on jonkinlaisia aineksia. Siilinjärveläinen toisen kauden kansanedustaja nostettiin vasta viime kesänä Seinäjoella - hienoisena yllätyksenä itselleenkin - johtamaan vanhaa ukkopuoluetta. 32-vuotias Katainen on kokoomuksen historian nuorin puheenjohtaja, ja hänellä on sentään ollut 17 edeltäjää.
Katainen epäröi ehdokasseulonnassa itsekin pitkään sitä, oliko hän vielä riittävän kypsä taistelemaan tasapäisesti Lipposta vastaan ja kantamaan vastuuta koko puolueesta, jonka varapuheenjohtajistoon hän kuului. Hän päätti lähteä leikkiin mukaan - tietoisena siitä, että ensimmäinen tulikaste olisi kunnallisvaaleissa.
Ikään liittyvä uskottavuusongelma ei ollut Kataisen ainoa pulma vaalitaistelussa. Vielä kovempi haaste oli kokoomuksen kannatus. Taloustutkimuksen vaalien alla tekemät kyselyt antoivat kokoomuksen kannatukseksi 17-18 prosenttia. Suomen Gallupin mittaustulos pyöri 20 prosentin tietämissä.
Taloustutkimuksen kyselyt lupailivat kokoomukselle katastrofaalista vaalitulosta tilanteessa, jossa se oli vaihtanut johtoaan saadakseen kannatuksensa kasvuun. Suomen Gallupin 20 prosentin taso olisi ollut juuri ja juuri siedettävä Kataisen kannalta, mutta mittariin helähtikin vaaleissa 21,8 prosenttia.
Katainen oli pelastettu ja sankaritarinan ainekset saatu. Kokoomuslaiset ovat taitavia vääntämään legendaa vähemmästäkin, parhaiden amerikkalaisten mielten kieputtajien (spin doctors) tapaan. Saamme varmaankin kuulla vielä monta tarinaa siitä, kuinka yksi pääsky teki kesän. Kataista on jo soviteltu kunnallisvaalien perusteella pääministerin saappaisiinkin, vaikka niihin saa jalkansa vain voittamalla eduskuntavaalit, eikä siihen ole pystynyt toistaiseksi yksikään kokoomusjohtaja. Riemun keskellä näyttää jääneen huomaamatta sekin, että kokoomukselle tuli kunnallisvaaleissa vain pronssimitali.
Hehkutusta ymmärtää sitä taustaa vasten, että harva odotti Kataiselta lähes 22 prosentin avausta. Kokoomuslaiset saivat vaalituloksesta ja muun muassa Oulun menestyksestään valtavan hyvänolon tunteen. Puolue oli kulkenut pitkään vastatuulessa. Vihdoinkin tuuli kääntyi, mutta mistään sen suuremmasta ei ole toistaiseksi kyse
Kokoomus sai kunnallisvaaleissa 521 000 ääntä. Puolueen potentiaali liikkuu 650 000 äänen paremmalla puolella. Suurin piirtein tuollainen tulos takaa eduskuntavaalivoiton 2007. Kataisella riittää kirittävää.
Paavo Lipponen on ollut mukana isoissa kisoissa vuodesta 1982 lähtien, vaihtelevalla menestyksellä. Valitsijamies- ja kunnallisvaalit ovat olleet hänelle helppo nakki. Eduskunnan ovi on sen sijaan käynyt sisään ja ulos.
Komeimman voittonsa Lipponen hankki 1995 oppositiosta. SDP saalisti hänen johdollaan sotien jälkeisen ennätystuloksensa: 63 kansanedustajaa, 28,3 prosentin kannatuksen sekä lähes 800 000 ääntä. Laman sävyttämä tulos oli niin hyvä, ettei siitä voinut tulla kuin alaspäin.
SDP ei ole päässyt herkuttelemaan ykköstilalla neljään vuoteen. Sen takia kunnallisvaalien voitto maistui makealta, vaikka äänimäärä jäi 575 000:een. Se on SDP:lle huono saalis.
Mutta yksi pääsky toi kesän demareillekin. Käki alkoi heti kukkua, että Lipposen pitää jatkaa puheenjohtajana vielä yhden kauden. SDP:ssä röyhistellään rintaa siksi, että puolueen kannattajakuntaa saatiin nyt liikkeelle myös työttömyysalueilla. Poliittisen osaston päällikkö Vesa Mauriala arvioi torstaina Demarissa, että erityisesti julkisten palvelujen puolustaminen vaikutti äänestäjiin.
Poliitikot tavoittelevat valtaa. Heille on samantekevää, millä keinoilla tai kuinka pienellä marginaalilla ja vaaliosanotolla voitto tulee. Pääasia, että se tulee.
Nyt se tuli vallitsevan tulkinnan mukaan SDP:lle kunnallisten palvelujen puolustamisella ja kokoomukselle siksi, että Katainen pääsi kirkastamaan kaksintaistelussaan tv:ssä Lipposen kanssa puolueensa aatteellista linjaa ja osoittamaan kylmähermoisuutensa.
Niin yksinkertaista se tuntuu olevan. Pitää vain tietää, miten temppu tehdään.
SDP on hankkinut samalla retoriikalla muitakin vaalivoittoja. Komein esimerkki on Mäntyniemessä, vaikka hyvinvointipalvelut eivät kuulu presidentti Tarja Halosen toimivaltaan.
Kunnallisvaaleissa teema oli sen sijaan huipputärkeä. Valtuustot kun voivat vaikuttaa siihen, millaisia palveluja ja missä laajuudessa kunnat tarjoavat - joskin todellisuudessa valtio antaa niillekin perusnuotit, joita on pakko seurata.
Onko nyt lupa sitten odottaa, etteivät kunnalliset palvelut heikkene tai niiden hankinta yksityisty enempää valtuustojen uudella nelivuotiskaudella? Ei kai sentään. Edessä ovat hikiset paikat, kun puheet ja todellisuus sovitetaan yhteen, ja voi olla, että puheet kärsivät enemmän kuin todellisuus.