Jokainen valtionpäämies haluaa mieluummin tulla muistetuksi teoista rauhan hyväksi kuin kohtalokkaista virhearvioista. Tämä tavoite on myös takuuvarmasti myös Yhdysvaltain presidentillä George W. Bushilla, joka virkakautensa päätyttyä joka tapauksessa jättää jälkeensä Irakissa jatkuvan kriisin.
Aiemmin tällä viikolla Bush nousi estradille Annapolis-nimisessä pikkukaupungissa Yhdysvalloissa rinnallaan Israelin pääministeri Ehud Olmert ja palestiinalaisten presidentti Mahmud Abbas. Vielä noin vuoden maansa johdossa istuva Bush julisti kolmikon tekevän kaikkensa, jotta Lähi-itään saataisiin rauhansopimus ensi vuoden loppuun mennessä.
Olivat presidentti Bushin motiivit toiminnalleen mitkä tahansa, olennaisinta Lähi-idän prosessissa ovat lopputulokset. Siksi kannattaa toivoa, että rauhanneuvottelut todella pääsevät vauhtiin ja että ne myös johtavat tulokseen.
Toiveikkuutta herättäviä merkkejä Annapolisin kokouksessa oli jopa useampia. Mukana oli poikkeuksellisen laaja edustus arabimaista. Arabiliitto on tähän asti boikotoinut kokouksia, joissa Israel on mukana, mutta oli nyt paikalla. Samoin kokoukseen osallistuivat Syyria ja Saudi-Arabia, jotka eivät edelleenkään tunnusta Israelia ja ovat päinvastoin tukeneet Israelia vastaan taistelevia ryhmittymiä.
Näistä merkeistä huolimatta Lähi-idän rauha on kuitenkin yhä monen jumiutuneen oven takana. Myös epäonnistuneiden yritysten lista niin pitkä, että usko sopimuksen syntyyn vaatii reippaasti optimismia. Ratkaisua nimittäin odottavat yhä kaikki vuoren korkuiset vanhat kiistat: Jerusalemin asema, tulevan palestiinalaisvaltion rajat, palestiinalaispakolaisten asema, Israelin rakentamien siirtokuntien kohtalo. Israelin ja Syyrian puolestaan pitäisi koko aluetta koskevan rauhan saamiseksi kyetä sopimaan Golanin kukkuloista, joita Syyria havittelee takaisin.
Vaikka Yhdysvaltain presidentit ovat yksi toisensa jälkeen puskeneet rauhanpyrkimyksiä eteenpäin, maan rooli rauhanneuvotteluissa on nyt vielä voimakkaampi kuin monella aiemmalla kerralla. Israel ja palestiinalaiset lupautuivat kumpikin antamaan kiistoissa tuomarin roolin Yhdysvalloille.
Vaikka Marylandin pääkaupunki kokosi yhteen lähes kaikki tärkeät osapuolet, yksi tärkeä taho puuttui: Gazan kaistaa hallitseva Hamas-järjestö. Rikkumatonta rauhaa ei sopimuksista huolimatta alueelle saada, ellei myös radikaalimpaa palestiinalaisjoukkoa saada sitoutettua sopuun. Tältä ei pitäisi ummistaa silmiä.
paakirjoitus@kaleva.fi