Farid Mohsen, 30-vuotias englantilaismies, asuu Selhurstin aseman vieressä, Croydonin kaupunginosassa Etelä-Lontoossa. Mohsenin omakotitalo sijaitsee loppumattoman tuntuisessa rivitalossa.
Numero 31:n oviaukko ei poikkea muista: se on kapea ja sottuinen mutta korkea. Etu- ja takapihaa ei käytännössä ole.
Alakerrassa asuu saksalainen pariskunta. Edempänä nousevat portaat, joita huonoliikkuinen vanhus ei pääsisi ylös.
Jyrkkien portaiden päässä avautuu keittiö. Talosta löytyy vielä olohuone, wc ja kaksi makuuhuonetta, joista toinen sijaitsee kolmannessa kerroksessa.
Mohsenilla asuu alivuokralaisena vanha opiskelukaveri Cardiffin yliopistosta.
Asunnossa on suihku, josta tulee joko täysin kylmää tai tulikuumaa vettä. Kaikki paikat, jopa kylpyhuone, on vuorattu bakteeripesäkkeellä, kokolattiamatolla.
Lavuaarissa on kaksi hanaa 20 sentin päässä toisistaan. Kun toinen käsi palaa, toinen tasapainon vuoksi paleltuu.
Kun perheensä ainoa poika hyppää maanalaiseen lähteäkseen töihin Lontoon keskustaan, miehen vartaloa koristavat suorat mustat housut, valkoinen paita ja kravatti. Työpäivä alkaa seitsemän jälkeen ja venyy ainakin kymmentuntiseksi.
Kotona odottaa laajakuvatelevisio, josta voi valita muutaman punnan maksua vastaan 500 eri elokuvasta. Sky Sports tunkee ruudusta useilta kanaviltaan jalkapalloa pahimpaan nälkään.
Joka lauantai Mohsen tempaa jalkapallokamppeensa mukaan ja lähtee Rivelino Boysin otteluun. Sen jälkeen kutsuvat pubit ja yökerhot. Sunnuntai menee miten menee.
Mohsen rakastaa jostain käsittämättömästä syystä fish and chips -annosta. Pilalle paneroitua turskaa ja velttoja perunoita.
Plymouth-kasvatti kannattaa Liverpoolia ja Hyypiaa.
Myös 31-vuotiaat Taggartin veljekset, Mike ja Frankie, ovat Plymouthin poikia, mutta nykyään heidät löytää Brightonista, joka on London-by-the-sea.
Taggartit tuntevat Mohsenin kymmenvuotiaista. Myöskään veljekset eivät anna Liverpoolin ikinä kulkea yksin.
Taggartit ovat identtiset kaksoset, mutta heillä on erilaisesti leikattu parta ja erivärinen paita.
Veljekset ovat kuin kissapedot; naljailevat hyväntahtoisesti toisilleen, mutta enimmäkseen muille. Pursuavat sarkasmia ja ivaa. Varsin kivaa.
He asuvat yhdessä lähellä meren rantaa, josta toinen parisataametrinen laituri on palanut. Taggartit epäilevät tuhopolttajaksi toisen laiturin omistajaa.
Mike on tiedottaja, Frankie paikallisen aviisin avustava uutispäällikkö.
He ovat hillittömän rääväsuisia. Heidän puheensa karkottavat perheet sunnuntain paahtopaistin kimpusta. Heissä asuu englantilainen herrasmies, mutta esiintyy harvoin.
Veljesten suurin pelko on se, että toinen heistä löytää itselleen naisystävän. Pelkää teoriaa, sillä pubissa veljekset tuijottavat tuoppia naisten sijaan. Mohsenin mukaan he juttelivat naiselle viimeksi 1988.
Kun Mike eli Newcastlessa, hän oli onneton. Nyt hänellä on jälleen toinen puoliskonsa, kuntosalikortti toiselle puolen kaupunkia ja kaiken kruununa näköala oman huoneen ikkunasta kahden metrin päässä sijaitsevan pubin naistenhuoneeseen.
Mitä muuta suomalainenkaan mies voi elämältään toivoa?