Suomalainen kansanvalta on menestystarina vain, jos sitä verrataan Venäjään. Läntisillä mittareilla täkäläinen demokratia on vielä nupullaan, sillä täällä ei ole aitoa yksilönvapautta. Poliittinen kulttuuri perustuu äänestäjien halveksuntaan.
Jopas on ronskia puhetta. Toimittajat Katja Boxberg ja Taneli Heikka julistavat tiistaina julkaistussa kirjassaan Lumedemokratia, että yhteiskuntamme heijastelee kansanvallan vastaisia arvoja.
Tämä johtuu siitä, että Suomi ei ole normaali länsimainen demokratia arvoiltaan. Me vain uskottelemme olevamme. Kaikki perustuu ylhäältä ohjattuun eliitin ja virkamiesten valtaan.
"Länsimaiselle demokratialle vieraat piirteet ovat niin yleisiä suomalaisessa politiikassa, että niitä ei enää nähdä," Boxberg ja Heikka kirjoittavat.
Ei tarvetta kansalle
Boxbergin ja Heikan mukaan syitä demokratian rappioon on useita. Eräs perustelu on, että poliittinen eliitti on juurimalla juurinut alhaalta päin kasvavan kansanvallan. Venäläiseen tyyliin.
"Ihmisillä on tunne, että yhteiskunta ei tarvitse heidän panostaan."
Eliitin mielestä äänestäjien ei ole järkevää tietää keskeneräisistä asioista, saati osallistua niihin. Onpa pääministeri Matti Vanhanen julistanut ministereilleen Stasiin liittyvän puhekiellon 2007.
Kirjoittajat arvelevat, että tällaisessa ylätason paineessa kansalaisten kyky hahmottaa poliittisia teemoja on hävinnyt.
"Tutkimusten mukaan vain kymmenen prosenttia äänestäjistä tutkii esimerkiksi sitä, mitä puolueet sanovat hyvinvointivaltiosta ja yksilön vastuusta", kaksikko kirjoittaa.
Kun ei ymmärrä, ei kiinnosta.
Älyllinen tyhjiö
Kolmen suuren puolueen malli edustaa mädän ydintä Boxbergille ja Heikalle. Kaksi puoluetta kolmesta muodostaa vaalien jälkeen hallituksen, ja se sulattaa politiikan uskottavuutta.
"Kolmipuoluejärjestelmän myötä suomalaiseen politiikkaan on muodostunut henkinen ja älyllinen tyhjiö."
Puolueet ovat toistensa kaltaisia koneita, jotka eivät haasta toisiaan. Näin politiikasta katoaa vaihtoehto. Lopuksi katoavat äänestäjät. Kirjoittajat muistuttavat, että Pohjoismaista vain Suomessa äänestysprosentti on jatkuvasti kutistunut.
Salailun tiellä
On helppo ilmoittaa Suomen olevan demokratian takapajula ja poliittisten vaihtoehtojen kehitysmaa.
Boxberg ja Heikka myöntävät, että vaaleja ei Suomessa väärennetä eikä täällä ole laajaa korruptiota. Kaikki on pinnalta katsoen mukiinmenevässä kunnossa. Mutta "vuoden 2008 vaalirahoitusjupakka kertoi, että konsensuksen pinnan alla saattaa muhia tyly todellisuus".
Jupakassa "kansanedustajat katsoivat, ettei heidän itse säätämänsä laki koskenutkaan heitä." Tätä kirjoittajat pitävät hälyttävänä kansalaisten halveksuntana.
"Kekkosen ajan salailukulttuuri oli vakiintunut osa päätösten valmistelua."
Syvimmiltään epädemokratia juontuu historiasta. Kylmän sodan ajalta eli Neuvostoliiton vaikutusvallasta 1945--1991 sekä 1990-luvun lamasta, jolloin "yksilön ihmisarvo ja oikeusturva olivat poliittisille johtajille pelinappuloita."
Pankkituki annettiin vastikkeetta. Sen kustansivat yrittäjät ja veronmaksajat.
Hullun hommaa
Suomen älymystö ja kulttuuripiirit joutuvat kirjassa hurjaan karuselliin. Kirjoittajat katsovat, että 1970-luvun vasemmistoradikalismi tuhosi omaperäisen, rohkean ajattelun Suomesta. Se tuntuu pään tyhjyytenä vieläkin.
Esimerkkinä he käyttävät kirjailija Matti Rossin saamaa valtionpalkintoa 2007. Rossi käräytti 1975 unkarilaisen runoilijan neuvostovastaisista mielipiteistä. Kun jotkut muistivat Rossin vanhan ilmiannon, keskustelu lopetettiin tykkänään.
"Yhteiskunnan kyky puhua oikeasta ja väärästä oli kadonnut."
Kirjoittajat muistuttavat, että lännessä menneisyyden hallinta on julkista ja avointa työtä. Suomessa ei siedetä, että historioita voi olla monta ja keskustelu jatkuvaa.
Valtiosihteeri Risto Volanen piti Peter von Baghin Finlandia-palkittua Sininen laulu -kirjaa suomettuneena taistolaisten jälkien peittelynä. Volasen mielestä von Bagh unohtaa monien taiteilijoiden edistäneen teoksissaan demokratian vastaisia ihanteita 1960--70-luvulla. Taiteilijoiden 30-luvun natsi-ihailun von Bagh kartoittaa tarkasti. Volanen esitti, että asiasta pitäisi keskustella.
"Aito stalinististen käytöstapojen mukaan von Bagh tuomitsi Volasen hulluksi. Keskustelua ei syntynyt."
Katja Boxberg ja Taneli Heikka: Lumedemokratia. WSOY, Barrikadi-sarja.