Vaikka Sotšin talviolympialaisten alkuun on aikaa vielä kolme yötä, ensimmäiset mitalistit ovat jo selvillä.
Arvokkain mitali pujotetaan Venäjän presidentin Vladimir Putinin kaulaan. Hän varmisti henkilökohtaisella panoksellaan, että kisat saatiin Mustanmeren rantalomakohteeseen.
Sotši on aina ollut Venäjän lomakohteista Putinin suosikki. Hän on viihtynyt siellä myös talvella, ja läheisen Krasnaja Poljanan hiihtohississä hän sai idean hakea talviolympialaisia Sotšille.
Kisojen onnistumisesta on tullut Putinille suuren luokan arvovaltakysymys. Tämän vuoksi mikään ei ole ollut liian kallista, kun Sotšiin on rakennettu suorituspaikkoja, liikenneyhteyksiä ja majoitustiloja. Kun juuri mitään ei ollut valmiina, Sotšin kisoista on tulossa olympiahistorian ylivoimaisesti kalleimmat kisat.
Rahaa on todella palanut ruhtinaallisesti. Venäjän oppositio on julkishallinnon budjetteja ynnäämällä päätynyt lukuun 35 miljardia euroa. Se on viisi kertaa enemmän kuin edellisissä talvikisoissa Vancouverissa.
Leijonanosa tulee valtion ja Krasnodarin alueen budjeteista eli veronmaksajien kukkarosta. Pieni osa on yksityistä rahaa, jonka voisi lukea jonkinlaiseksi verirahaksi suhteiden ylläpidosta Kremlin herran kanssa.
Kuka sitten sai olympiaurakoita hoitaakseen ja millaisilla ehdoilla? Tämä on mielenkiintoinen oma tarinansa, sillä se kertoo lojaliteetin asteesta Kremlin suuntaan.
Venäjän rikkaimmat haistoivat tietysti Sotšin kisoissa mahdollisuuden lisärikastumiseen, sillä isoissa rakennushankkeissa on Venäjällä tapana, että rahaa valuu salaisiin taskuihin. Kansainvälisen hiihtoliiton sveitsiläinen puheenjohtaja uskaltautui arvioimaan, että kolmasosa Sotšin rakennusrahoista on kadonnut korruptioon.
Venäjän opposition kärkinimiin kuuluva Aleksei Navalnyi on päätynyt vielä suurempiin lukuihin. Hän on laskenut julkisista lähteistä saamansa luvut yhteen. Navalnyin mukaan 28 erillisurakasta vain 11 on sellaisia, joissa rakentaminen on sujunut yleisesti hyväksyttyjen pelisääntöjen mukaan. Muissa kohteissa on rahaa vedetty sivuun molemmin käsin. Navalnyin laskelmien mukaan varkausprosentiksi tulee 42.
Sotšista rakennusurakoita saaneiden lista on melkein sama kuin Venäjän oligarkien äveriäisyyslistan kymmenen kärjessä.
Sotšin rakennustöihin osallistuminen ei silti ollut mikään automaatio jättivoittoihin, vaan esimerkiksi sellaiset oligarkit kuin Vladimir Potanin ja Oleg Deripaska joutuivat rukoilemaan hallitukselta apua, jotta miesten investoinnit eivät olisi menneet täysin pakkaselle. Heidän kohdallaan Sotšin rakennustöihin osallistuminen oli ”poliittinen vero”.
Oma lukunsa on kuitenkin Ahmed Bilalov, jonka firma rakensi olympialaisten mäkihyppykeskuksen. Kun paljastui, että hyppyreiden hinta oli seitsenkertaistunut alustavasta suunnitelmasta, Putin poltti päreensä. Bilalov menetti nopeutetulla aikataululla Venäjän olympiakomitean varapuheenjohtajan paikan ja kaikki muutkin luottamustehtävät. Mies teki tästä johtopäätökset ja pakeni matkalaukkuineen Lontooseen.
Kaikkein läheisimpien liikemiesten kohdalla Putin piti kuitenkin huolen, ettei laskuvirheitä päässyt tapahtumaan. Pietarin ajoilta tuttu judokaveri Arkadi Rotenberg sai Boris-veljensä kanssa lähes viiden miljardin euron sopimukset teiden, putkistojen ja lehdistökeskuksen rakentamisesta ilman kilpailutusta. Niistä on jäänyt mukavasti ruplia lihottamaan miesten pankkitilejä.
Sotšin rakentaminen näyttää kaikessa alastomuudessaan Putinin valtasysteemin rakenteet. Poliittinen ja taloudellinen valta on keskittynyt harvoihin käsiin, ja ne ovat toisiinsa liimautuneet kuin spagettinauhat.