"En pidä Lvivistä. Ei se ole oikeaa Ukrainaa. Se on aivan liian länsimainen", sanoo nuori kiovalainen lakimies Fedor Lukanin.
Lemberg, Lwow, Lvov, Lviv. Yksi kaupunki ja neljä omistajaa.
Ensimmäinen maailmansota pirstoi Itävalta-Unkarin. Ukrainalais-puolalaisen seka-asutuksen alue Galitsia luovutettiin Puolalle, ja unkarilais-ukrainalainen nykyinen Karpaatti-Ukraina Tshekkoslovakialle vuonna 1920.
Elokuussa 1945 ne siirtyivät Neuvostoliiton omistukseen ja vuodesta 1991 ne ovat osa itsenäistä Ukrainaa.
Koettelemuksia
ja muutoksia
Länsi-Ukrainan keskieurooppalainen ilme on muuttumaton, vaikka toinen maailmansota merkitsi sille kovaa koettelemusta ja rajua muutosta. Ensin Josef Stalin sieppasi alueen Puolalta vuonna 1939 etupiirijakosopimuksen mukaisesti. Sitten oli vuorossa Adolf Hitlerin hyökkäys Neuvostoliittoon. Se merkitsi tuhoa alueen suurelle juutalaisväestölle.
Länsi-Ukrainan luovutus Neuvostoliitolle vuonna 1945 merkitsi laajoja väestönsiirtoja. Alueen puolalaiset muutettiin Saksalta otettuun Sleesiaan, ja Puolan uusien rajojen sisällä asuneet ukrainalaiset vietiin nykyiseen Länsi-Ukrainaan.
Lvovin alueen väestöstä tuli lähes puhtaasti ukrainalainen. Höystönä oli vain suurvenäläinen virkamieskunta. Sen sijaan Karpaatti-Ukrainassa on tänä päivänä huomattava unkarilainen vähemmistö.
Raja Puolaan oli tiukasti kiinni eikä ulkomaalaisilla ollut menemistä Länsi-Ukrainaan.
Kulttuuri kukoisti
Galitsiassa
Lemberg oli tärkeä keskus Itävalta-Unkarissa. Sen asukasluku 1800-luvun lopussa oli yli 200 000. Esimerkiksi Baijerin pääkaupungissa Münchenissä oli tuolloin 100 000 asukasta ja Helsingissä vuonna 1890 vaivaiset 61 500 asukasta. Galitsia sijaitsi liikenteen solmukohdassa ja oli lisäksi tärkeä maatalous- ja teollisuusalue.
Ukrainalaiselle kulttuurille sen merkitys oli huomattavan tärkeä. Kun tsaarin puoleisessa Ukrainassa ukrainalaista kulttuuria sorrettiin, Galitsiassa se sai rauhassa kukoistaa. Lviviin perustettiin yliopisto vuonna 1661.
Mutta alue ei ollut tärkeä vain ukrainalaiselle kulttuurille. Monet Galitsian juutalaiset kipusivat kansainväliseen kuuluisuuteen. Mainittakoon vain kirjailija Joseph Roth ja elokuvaohjaaja Billy Wilder.
Neuvostoliitossa Länsi-Ukrainasta tuli väestöltää ukrainalainen, mutta se menetti asemansa ukrainalaisen kulttuurin linnakkeena.
Neuvostoliitto
merkitsi takaiskua
Länsi-Ukrainan siirtyminen Neuvostoliittoon merkitsi askelta taaksepäin. Ukrainan kieli ja kulttuuri eivät enää olleet kurssissa ja maatalous kollektivisoitiin. Teollisuus säilyi ja kehittyi.
Länsi-Ukrainassa on Boryslavin lähellä pieni mutta tärkeä öljykenttä. Dashavassa ja Rudkyssa on runsaasti maakaasua. Neuvostoliiton ensimmäiset kaasuputket vedettiin Länsi-Ukrainasta aina Moskovaan ja Riikaan asti.
"Nikita Hrustsevin aikaan tuli loppu. Painopiste ja teknologia siirrettiin äkkiä Siperiaan. Venäjästä tuli öljyn- ja maakaasuntuotannon keskipiste", sanoo parlamenttiliitto BYT:n ryhmänjohtaja O.G. Bilorus.
Hänen mielestään kaasuputken vätäminen Ukrainasta Länsi-Eurooppaan olisi oleellisesti edullisempaa kuin Siperiasta. Mutta Länsi-Ukraina tarvitsee uuteen alkuun sijoittajia ja teknologiaa.
Avautuminen
uusi alku
"Ruotsalaiset ja tanskalaiset osaavat tehokkaasti käyttää hyväkseen Länsi-Ukrainan erilaista mentaliteettia. Valitettavasti suomalaiset sijoittajat eivät ole löytäneet aluetta", toteaa Suomen Kiovan-suurlähettiläs Laura Reinilä.
Ukrainan itsenäistyminen merkitsi uutta alkua Länsi-Ukrainalle. Se ryhtyi innokkaasti uudistamaan vanhoja siteitään länteen. Ihmiset muistivat olleensa vuosisatoja osa Keski-Eurooppaa ja ovat ylpeitä erilaisuudestaan.
Länsi-Ukraina ei ole ainoastaan keskieurooppalaisten sijoittajien suosikkialue Ukrainassa, vaan se on myös ryhtynyt kehittämään matkailua. Kesällä Ukraina poisti viisumin EU:lta ja Yhdysvalloilta.
Uusia esikaupunkeja
syntyy nopeasti
Lviviä ei hävitetty toisessa maailmansodassa, vaan sen kaupunkikuva on tyypillinen Itävallan puoliskolle kaksoismonarkiaa.
Lviv on voimakkaassa kasvussa. Uusia esikaupunkeja syntyy melkein kuin sieniä sateella.
Vanha keskusta kaipaa entisöintiä. Sitä ei hävitetty sodassa, mutta sitä ei ole sen koommin huollettu ja korjattu. Muhkuraisten kivenmurikoitten välissä kulkevat raitiovaunukiskot, joilla melkein keisariaikaisilta näyttävät ajoneuvot huojuvat hengenvaarallisesti.
Lviviläiset vakuuttavat, että kaupungin entisöinnin toteutus on vain ajan kysymys. Lviv on siistimässä kasvojaan.