Kengitys näyttää olevan kohdallaan, huomaa Markku Nisula, kun tämän kevään ravikorttikurssilaiset kertyvät Äimäraution raviradan etusuoralle. "On ilo nähdä, että matkaan on lähdetty urheilujalkinein. Ja toivottavasti myös urheilumielellä", virnistää Pohjanmaan Hevosjalostusliiton toiminnanjohtaja. Ennen pitkää nämä tulevat ohjastajat tietävät miksi.
Kurssilaisten pollet saavat viettää sunnuntaipäivää leppoisissa merkeissä, sillä tällä kertaa ravaavat niiden kuskit. He joutuvat ajoluvan saadakseen eläytymään ravurin osaan: vetämään kärryjä ja pyörimään lähtövoltissa.
Nisula puolestaan eläytyy päälähettäjän rooliin, antaa merkin ja nauhalta kajahtaa: "Yksi, kaksi, aja!"
Sitten ärähtää Nisula: "Seis!"
Niin, ei olisi katsomon puolellakaan tätä lähtöyritystä tositilanteessa kiitelty.
Volttilähetys voi olla aloitteleville ohjastajille melkoinen tenkkapoo. Ensimmäisillä yrityksillä yksi valjakko on menossa aja-komennolla väärään suuntaan ja jokunen hakauksissa keskenään. Varmasti viidet aisat ja kuudet kärrynrenkaat olisivat mäsänä, jos tuosta voltista olisi kirmattu liikkeelle hevosten kanssa.
Siinä syy, miksi lähtöjä harjoitellaan ainakin muutamaan otteeseen ilman ravien pääosanesittäjiä. Volttaamisessa on paljon sulattelemista ilman hevosiakin.
Hymyt hyytyvät uusinnoissa
Aluksi harjoitus vain naurattaa porukkaa. Virtavin vetojuhta singahtaa liikkeelle kuin huippuori At Risk aikoinaan: jalan liike on matalan lennokas ja juoksuradan edutkin selvästi tunnetaan.
Mutta annapa olla; puolenkymmentä lähtöyritystä myöhemmin voisi väittää, että kyllä ravit urheilusta käyvät.
Ensin hyytyvät hymyt voltissa ja hiljalleen myös vuoroaan odottavalla ryhmällä katsomossa; tuollahan joutuu juoksemaan.
"Pitäisikö vähän venytellä", huomaa joku.
Muutaman kymmenen metrin kipaisu raviradalla kärryt perässä näyttää olevan tehokasta liikuntaa ikään ja kuntoon katsomatta. Auton takaa lähtemistä ei kurssilaisten onneksi harjoitella; jos harjoiteltaisiin, taitaisi kato käydä.
Ravikortin suorittaminen ei ole muutenkaan mikään läpihuutojuttu. Luentojen ja teoriakokeen ohessa on muun muassa näytettävä, että osaa valjastaa hevosen oikein.
Ohjelmassa on myös lähtöharjoituksia hevosten kanssa ja kurssin päätteeksi on läpäistävä inssiajo kuin autokoulussa konsanaan. Kurssin suorittaminen kestää noin kuukauden verran.
Hepan takana
on nainen
Oulun C-korttikurssin perusteella näyttää siltä, että huoli raviurheilun ukottumisesta on turha: kurssia volttiharjoituksiin saakka jatkaneista 25 hevostelijasta vain kuusi on miehiä.
Markku Nisula kertoo, että Ylivieskassa pidetyllä ajolupakurssilla oli 19 osanottajaa, joista ainoastaan kolme oli miespuolisia.
"Kaikki hevosiin liittyvä on selvästi naisistumassa. Se on jo pitkään nähty korttikursseilla. Yhä useammin naiset myös ilmoittavat hevoset raveihin sekä toimivat niiden vastuuvalmentajina", Nisula sanoo.
Tytöillä yleisin syy ravikortin suorittamiseen on halu päästä ohjastamaan montéa. Näissä raviratsastuslähdöissä osallistujat ovat Suomessa 99-prosenttisesti naisia.
Kärrylähdöt sen sijaan ovat edelleen miesten hallinnassa, vaikka naisohjastajia nähdäänkin rattailla yhä useammin