Työeläkeyhtiöiden asema on joutunut kriittiseen tarkasteluun sen johtajiston ylenpalttisten palkkioiden vuoksi.
Kirstunvartijoiden saamat edut nakertavat luottamusta.
Järjestelmän äkkinäiselle muutokselle ei silti ole perusteita. Palkkiokohua ei pidä käyttää hyväksi järjestelmän romuttamiseen. Työeläkeyhtiöiden päätehtävä on rahastoida eläkevaroja tuottavasti ja varmistaa, että yhtiöiden haltuun uskotut lakisääteiset työeläkemaksut riittävät, kun eläkkeenmaksun aika koittaa.
Kuntien eläkevakuutuksen Kevan hallituksen entisen puheenjohtajan Sampsa Katajan (kok.) ehdotus työeläkeyhtiöiden yhdistämisestä on yllättävä ja keskeneräinen ajatus.
Kansanedustaja Kataja ehdotti hajautetun järjestelmän purkamista ja yhden suuren julkisen eläkeyhtiön perustamista.
Nykyinen järjestelmä ei hänen mielestään takaa todellista kilpailua, vaan päällekkäinen järjestelmä vie turhaan resursseja.
Suomalainen työeläkejärjestelmä poikkeaa monella tavalla muista EU-maista. Työeläkejärjestelmä on meillä osa lakisääteistä sosiaaliturvaa, eikä sitä ole siksi haluttu avata kansainväliselle kilpailulle kuten ei muutakaan sosiaaliturvaa.
Työeläkkeet on myös eriytetty muusta vakuutustoiminnasta.
Eläkevaroja käytetään runsaasti kotimaisiin sijoituksiin. Työeläkeyhtiöiden varat ovatkin tärkeä talouden selkäranka.
Monopoliasemassa oleva julkinen eläkeyhtiö joutuisi todennäköisesti kilpailuttamaan eläkevarojen hoidon kansainvälisten varainhoitajien kesken. Silloin sijoitusstrategiat eivät välttämättä palvelisi suomalaisia tarpeita.
Eläkevarallisuutta ei liioin pidä altistaa valtion talousongelmien hoitamiseen. Lisäksi yhden yhtiön mallissa riskit keskittyisivät.