pello-Muonio Tornionlaakson kalastusmatkailuyrittäjät hyrisevät tyytyväisyyttään. Lohi on noussut paremmin kuin aikoihin ja siksi myös kalastusmatkailija on käynyt pyydykseen. Historia on kuitenkin opettanut, ettei paitaa silti kannata heti innosta repäistä.
Sellainen hurmos koettiin 1990-luvulla, kun kaksi kunnon lohikesää heittivät toiveet taivaisiin ja yksin yhtenä talvena naputeltiin kasaan 300 venettä kansalaisopistojen kursseilla ja tyhjilleen jääneissä navetoissa.
Sitten tulivat taas lohen katovuodet, minkä jokilaakso pani hallituksen kehnon kalastuspolitiikan piikkiin. Veneetkin saivat ravistua rannalla.
Vaikka kuluva kesää kehutaan, kaiken kokoiset kalastusmatkailuyrittäjät vaativat useamman kesän näyttöä lohen jatkuvasta pääsystä rajajokeen. Hetken huumassa ei voi investoida, sillä jo jokivene maksaa parituhatta euroa ja tarvikkeet 500 euroa. Se on kuitenkin vielä pientä petipaikkojen rakentamisen rinnalla.
Kolarilainen matkailu- ja ohjelmapalveluyrittäjä Mauri Kylmämaa osti Lappean entisen koulun 2001. Koululla kalastusmatkailupalveluja kaupanneen kyläyhdistyksen voimat ja rahat olivat loppuneet jo aiemmin.
Lappean Loma on myös Kylmämaan omistuksessa pyörinyt vain omalla painollaan. Joessa on ollut vähän kalaa eivätkä kalastajatkaan silloin liiku. "Kehittämissuunnitelmat ovat olleet olemassa, mutta niiden toteuttaminen on ollut mahdotonta."
Nyt kuitenkin kesäkuussa majoitusvarauksia oli saman verran kuin koko viime kesänä. Jos kesät jatkuvat samanlaisina, Kylmämaa näkee oikeita kasvumahdollisuuksia.
Lohen elämää sääteleville luonnonoloille ei mitään voida, mutta maan hallituksella on hänen mielestään lähes kaikki muu valta. Esimerkiksi viikkorauhoituksen supistaa vuorokauden mittaiseksi ja kalastuskautta venyttää elokuun loppuun.
Kannattamattomuuteen törmäsi myös torniolainen Risto Mämmioja, joka myi äsken Matkakosken lohestuskeskuksen Torniosta asuinkäyttöön. Parin, kolmen viikon sesongista ei tullut tuottoja suuren öljylämmitteisen koulurakennuksen ylläpitoon. Mämmiojan nykyinen lohestuskeskus Muoniossa voidaan panna talveksi kylmilleen, koska siellä ei ole esimerkiksi vesijohtoja.
Jos lohelle taataan jatkuva runsas nousu jokeen, Mämmioja visioi uudenlaisen näkymän. "Silloin tännekään ei tarvitsisi rakentaa majoitustilaa. Ylläs on noin 40 kilometrin päässä ja kalastajat voitaisiin kuljettaa sieltä non-stoppina."
Petri Uusitalon perheyritykselle Pellon Naamijoella on muotoutunut asiakaspohja, joka on kestänyt huonommatkin lohikesät.
"Tämä on elämysten tuottamista, missä kala on vain plussaa. Asiakkailla on sama filosofia ja sillä lailla tämä on mennyt eteenpäin. Tietyt porukat tulevat keskenään ja monet kyselevät, keitä muita on tulossa. Siinä sitten parannetaan maailmaa."