Vastuullani on hauta noin kuudensadan kilometrin päässä. Olen ulkoistanut vastuun hautausmaan omistajalle, sikäläiselle seurakunnalle (srk). Rahaa vastaan tietysti.
Keväisin srk on lähettänyt tarjouksen saada jatkaa haudan hoitoa vanhaan malliin; istuttamalla kukan, huolehtimalla kukan kastelusta ja nurmikon hoidosta. Tarjous on tullut hyväksytyksi, kun raha on kilahtanut srk:n tilille.
Tänä keväänä srk:sta ei kuulunut mitään. Soitin sinne hyvissä ajoin toukokuussa, sillä tiesin, ettei kukkia istuteta ainakaan ennen kesäkuuta.
Kuinka ollakaan, huomasin pudonneeni syvälle kirkollisen byrokratian syövereihin.
Srk:n hautaustoimiston virkailija kertoi, ettei tarjousta haudan hoidosta ollut lähetetty, koska 25 vuotta sitten tehty haudan hallintasopimus oli vanhentunut.
Pyysin haudan hallintasopimuksen uusimista seuraavan 25 vuoden ajaksi ja ilmaisin valmiuteni jatkaa haudan hoitosopimusta vanhaan malliin.
Hallintasopimuksen kanssa ei ollut ongelmia, mutta hoitosopimusta ei voitu jatkaa tänä vuonna, koska se olisi pitänyt tehdä 30.4. mennessä, siis pari viikkoa aikaisemmin.
Ongelmaksi jäi, miten haudan hoito järjestettäisiin tänä vuonna. Virkailijan mukaan seurakunnan puutarhuri on ehdoton eikä määräajan jälkeen tulleita hoitopyyntöjä oteta vastaan.
Yön yli nukuttuani rohkaisin mieleni ja päätin soittaa itse puutarhurille.
Puhelimen toisessa päässä vastasi hento naisääni, jota en osannut kuvitella tiukaksi byrokraattista kaavaa noudattavaksi puutarhuriksi.
Sitä hän ei ollutkaan. Hän pyysi ottamaan uudelleen yhteyttä hautaustoimistoon sanoen, että pitäähän asian hoitua.
Ei muuta kuin soittamaan hautaustoimistoon. Asia ei tänä päivänä ollutkaan ihan yksinkertainen: hautaustoimistossa ei vastattu ensimmäiseen, toiseen eikä vielä viidenteenkään soittoon.
Soittoyritysten välissä yritin saada yhteyden srk:n hautaustoimen päällikköön. Mutta hänkään ei ollut puhelimella tavoitettavissa juuri tuolloin.
Lopulta hautaustoimistosta vastattiin. Kerroin, että olin pyytänyt srk:n keskusta yhdistämään puhelun puutarhurille ja mitä tämä oli sanonut.
Virkailija varmisti vielä puutarhurin nimen. Sen kuultuaan hän sanoi, ettei hänellä ole oi-
keutta antaa tällaista lupaa. Luvan antaa vain pääpuutarhuri.
Virkailija lupasi kysyä vielä, vaikka tiesikin, ettei pääpuutarhurin päätä niin vain käännetä.
Tunnin parin päästä puhelimeni pirahti. Toisessa päässä oli hautaustoimen päällikkö. Numeroni oli jäänyt hänen puhelimensa muistiin. Kun hän oli kuunnellut asiani, hän myönsi, että haudan hallintasopimusten lähettämisessä on ollut teknisiä ongelmia.
Jos hallintasopimus menee umpeen, siitä on tapana lähettää hyvissä ajoin tieto haudatun omaisille. Tässä tapauksessa tietoa ei ollut lähetetty teknisen vian vuoksi.
Hautaustoimen päällikkö pyysi kahteen kertaan nöyrästi anteeksi tapahtunutta ja lupasi keskustella pääpuutarhurin kanssa haudan hoitosopimuksen uudistamisesta ja palata asiaan keskustelun jälkeen myöhemmin samana tai seuraavana päivänä.
Puhelun aikana puhelimestä kuului piipitys: joku pyrki linjalle. Soitin numeroon, josta vastasi tuttu naisääni hautaustoimistosta.
Virkailija kertoi keskustelleensa pääpuutarhurin kanssa ja vahvisti tämän vankkumattoman kannan, jonka mukaan haudan hoidon säännöistä ei voida poiketa.
Seuraavana aamuna kello 9.50 hautaustoimen päällikkö soitti ja ilmoitti, että haudan hoito järjestyy sittenkin.
Kiitin. Tunne oli kuin Venäjällä ainakin: mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy kumminkin.