Suomen suurimman palkansaajakeskusjärjestön SAK:n asettuminen alustavasti tukemaan viikko sitten saavutettua neuvottelutulosta antoi pientä toivoa kilpailukykysopimuksen syntymisestä. Päätös SAK:ssa tehtiin odotetusti äänestyksen jälkeen selvin numeroin 14–5, Rakennusliitto äänesti tyhjää.
Jonkinlaisena yllätyksenä sen sijaan voi pitää neuvotteluratkaisun jo aiemmin hyväksyneen työnantajien EK:n ilmoitusta kieltäytyä liittokohtaisista soveltamisneuvotteluista, koska kaikki SAK:n liitot eivät ole mukana. Neuvottelut kilpailukyvyn parantamisesta ovat olleet vaikeita, eikä tilanne nyt näytä paljon valoisammalta.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on ajanut yhteiskuntasopimusta, josta on sittemmin puhuttu kilpailukykysopimuksena, hallituksen koko olemassaolon ajan. Ensi yritykset kaatuivat hätäiseen valmisteluun ja pääministerin huonoon työmarkkinakentän tuntemukseen.
Sittemmin Sipilä heitti sovun löytymisen työmarkkinajärjestöille, ja se tuotti tulosta. Viikko sitten maanantaina esiteltiin ratkaisu, jonka muut keskusjärjestöt paitsi SAK hyväksyivät tuoreeltaan. SAK tarvitsi viikon saadakseen selkeän enemmistön liitoista sovun taakse. Sipilä pani itsensä likoon sovun puolesta käyden maanantaina pehmittämässä SAK:n hallitusta ratkaisun taakse.
Vastapalvelukseksi sovun syntymiselle Sipilä on näyttänyt vihreää valoa niin sanottujen pakkolakien ja lisäleikkausten pois vetämiselle sekä ansiotason laskun korvaamiselle veronalennuksin. Hän on myös vedonnut työnantajiin, jotta nämä lunastaisivat sopuun liitetyt odotukset investoinneista.
Nyt käsillä oleva neuvottelutulos on järjestyksessään viides yritys löytää yhteiset keinot kilpailukyvyn parantamiseksi. Sopimus kohtaa vahvaa vastustusta monella suunnalla, joten lopputulosta on vielä vaikea veikata. Se selvinnee kesän korvilla.
Suomen talous on kuitenkin niin suurissa vaikeuksissa, että kovia rohtoja kilpailukyvyn parantamiseksi tarvitaan.
Työmarkkinakeskusjärjestöjen kesken saavutettu neuvottelutulos on varsin poikkeuksellinen, sillä se merkitsee selviä heikennyksiä palkansaajien etuihin.
Kysymys on sisäisestä devalvaatiosta eli työvoimakustannusten alentamisesta. Sen avulla pyritään parantamaan suomalaisen teollisuuden kilpailukykyä keskeisillä markkina-alueilla.
Kun kilpailukyky kohenee, sen odotetaan kasvattavan vientiä, mikä puolestaan toivotaan lisäävän tarvetta investoida. Näin arvioidaan synnytettävän myönteinen taloudellinen kierre, josta lopulta hyötyvät kaikki.
Nyrkkitervehdysten aika ei ole vielä, minkä EK:n viesti vahvistaa. Neuvottelutuloksesta piti aloittaa liittokohtaiset soveltamisneuvottelut, mutta näin ei tapahdu ainakaan vielä. Viime kuukaudet ovat osoittaneet, että mitä tahansa voi sattua.
Maanantain käänteiden jälkeen asiassa ollaan siis uudessa pattitilanteessa. Aikaa menee, mutta tulosta ei tule. Suomen kriisi vain syvenee.
Pääkirjoitus