Suomen paras vakiotanssija Kristjan Kuusk retkottaa Oulun urheilutalon aulakahvion tuolilla ja hörppii kahvia - sitä ainoaa pahvimukillista, jonka kisapäivänä saa juoda. Enempi ei ole hyväksi.
Eksoottiselta perhoslaumalta näyttävät latinalaistanssijat parveilevat jo paljeteissaan salin ovella, mutta Kuuskilla ei ole kiire. Miehen t-paidassa on poskipuna- ja puuteritahroja siinä, mihin partnerin poski osuu.
Kuuskia ei liioin hermostuta, vaikka syksyn ensimmäiseen grand prix -finaaliin on enää puolitoista tuntia aikaa.
"Kun tanssii hyvin ja tuntee sen, ei jännitä", hän sanoo.
Tanssipari Anri Kokkonen marssii paikalle sinisessä tuulitakissa, yhtä viilipyttynä. Vain pieni perusjännitys kuuluu asiaan.
Oulun Telemark Teamin ykköspari on matkustanut kotikisaan kaukaa. Kesä on kulunut parketeilla Japanissa, Macaossa ja Hongkongissa, josta Kuusk ja Kokkonen palasivat Norjaan valmentajansa Tor Flöysvikin huomaan. Lauantai-iltana valmentaja istuu urheilutalon tuomaripöytien takana.
"Se on pahinta", Anri Kokkonen virnistää. Palaute on suoraa ja ankaraa.
Kokkonen muistaa, että kisaparketille oli helpompi lähteä haastajana.
"Nyt kaikki katsovat, että nuo pitää voittaa", hän sanoo.
"Vaikka tietysti ykkösenä olo on kunnia-asia ja positiivista sinänsä."
Kuuskilla ja Kokkosella on vielä hetki aikaa tankata leipää, banaania ja urheilujuomaa. Puoli tuntia ennen lattialle menoa on lähdettävä alakertaan pukemaan. Aamulla on laitettu tunti tukkaa ja meikattu toinen, mutta paljeteista ja sifongista koottuun kisaviritykseen ei sonnustaudu hetkessä - eikä ilman assistentin apua.
"Minulla menee pukemiseen kaksi minuuttia", Kuusk sanoo.
"Pitää varmaan hakea vielä toinen kuppi kahvia", hän hymyilee.
Armeijan harmaissa
Sisällä salissa lattariväki on edennyt champion-luokan finaaliin. Tampereen Stepin Mikko Kaasalaisen ja Adrienn Fitorin, kolminkertaisten Suomen mestareiden ja melkein lyömättömien ranking-ykkösten kokemus erottuu joukosta.
Keminmaan Aidan Joonas Piippolasta ja Katri Mäkisestä paistaa puolestaan hyvä tuuli.
"Tanssiin on pakko olla tyytyväinen, vaikka ei tässä hopeaa lähdetty hakemaan", Piippola puhkuu kakkossijan pokaali kädessään.
"Meidän tyylimme on valittu tietoisesti ja sen sanoma on se, että tanssi on yksi elämän suurista nautinnoista, ja sen pitää näkyä", hän jatkaa.
"Nyt se alkaa näköjään toimia. Vuosi sitten olimme vielä selvästi Kaasalaisen ja Fitorin takana."
Rumbassa tuomaristo nosti Piippolan ja Mäkisen ohi tamperelaisista, jotka voittivat kaikki muut tanssit.
"Rumbaan on panostettu puoli vuotta, hyvä että se näkyi", pari sanoo.
Piippolan ja Mäkisen seuraavana tavoitteena on kiivetä Suomen ranking-kakkoseksi, mikä toisi edustuspaikat EM- ja MM-kisoihin.
"Sillä tiellä tämä kisa oli hyvä askel."
Urakkaa vaikeuttaa Piippolan heinäkuussa Kajaanissa alkanut asepalvelus. Tiedustelukomppanian suopean kapteenin ansiosta kehitys ei kuitenkaan pääse tyssäämään kokonaan. Varuskunnan suureksi ihmetykseksi urheiluhallissa ovat kaikuneet lattarirytmit.
"Olen saanut paljon harjoitteluvapaata ja ajanut kaksi kertaa viikossa Ouluun, Katri on käynyt kerran viikossa Kajaanissa", Piippola kertoo.
Lattariparien kolmanneksi tanssineet Markku Hyvärinen ja Disa Kortelainen marssivat salista ulos naama peruslukemilla.
"Tanssi tuntui paremmalta kuin sijoitus antoi ymmärtää", Hyvärinen sanoo.
"Erityisesti cha cha onnistui, ainakin tuntui siltä. että olemme saaneet tanssiimme aikuismaisuutta, aikaa ja tietynlaista rauhaa, joita olemme harjoitelleet", Kortelainen jatkaa.
Kaksi perfektionistia
Kristjan Kuuskia ei tuntisi samaksi mieheksi, jos frakin selässä ei olisi numerolappua. Tiessään on tahrainen t-paita ja ryhti on kuninkaallinen, kun mies pyöräyttää liehuvaa pariaan yleisön edessä ja kumartaa syvään kiitokseksi.
Taakse jää kaksi paria seuratovereita, kakkoset Sami Vainionpää - Merje Styf ja Anton Kurttila - Riikka Junno.
Kaikkien tanssien voittajat eivät kuitenkaan tuulettele.
"En ole tyytyväinen. Olisi pitänyt voittaa suorilla riveillä ykkösiä", Kuusk paukauttaa.
"Olisimme voineet tanssia paremminkin, enemmän yhteen", Kokkonen puntaroi.