Kofi Annanin viimeinen vuosi Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerinä on alkanut. Hänen seuraajastaan ei ole vielä mitään tietoa. Ei ole mitenkään yllättävää, että myös presidentti Martti Ahtisaaren nimi on pulpahtanut esiin - ainakin Suomessa. Ahtisaari on monessa liemessä koeteltu, kansainvälistä arvostusta nauttiva diplomaatti. Olisi erikoista, jos hänestä ei tässä yhteydessä puhuttaisi.
Silti ei vielä kannata liikoja innostua. Nimen nouseminen spekulaatioissa esiin on Ahtisaarelle mairittelevaa jo sinänsä. Todellisista mahdollisuuksista se ei vielä paljon kerro.
Vuosi sitten Suomessa monet pohtivat mielessään, tähtääkö Tarja Halonen sittenkin mieluummin korkeaan YK-virkaan kuin uudelleen presidentiksi. Vastaus tiedetään. Halosen nimi ei vakavasti ollut esillä yhdenkään tärkeän YK-tehtävän yhteydessä - ja kaikkein vähiten pääsihteeriksi. Oletus oli täysin epärealistinen.
Ahtisaaren tilanne on tässä suhteessa toisenlainen. Kansainvälisillä foorumeilla hän on ainoa suomalainen, jolle kaikki ovet ovat auki, ja hänen uransa on jo vuosikymmeniä sivunnut juuri YK:ta. Vaikka ikää jo alkaa olla, henkilönä hän saattaisi hyvinkin sopiva ehdokas YK:n johtoon. Tämä ei silti vielä todista mitään, eikä hänen oma kiinnostuksensakaan ole tiedossa.
Ahtisaaren todelliset mahdollisuudet ovat pienet ja niitä ei ole lainkaan, jos lähtökohtana pidetään sitä, että seuraavan pääsihteerin on vuoro tulla Aasiasta. Siihen on vahva poliittinen paine. On ilmeistä, että tämä kortti katsotaan ensin, ja muiden kuin aasialaisten nimien tuonti esiin tässä vaiheessa on hedelmätöntä. Tosin Aasian "vuoro" ei vielä takaa sitä, että valinta oikeasti myös osuisi sinne. Yhdysvallat on ilmoittanut, ettei se ajattele maantieteellisiä mandaatteja, vaan henkilöä. Amerikkalaisten toiveissa on nimenomaan vahva hallintomies, joka uudistaisi YK:n rakenteita.
Jos Ahtisaarella mitään mahdollisuuksia on, hänen on ensinnäkin onnistuttava nykyisessä hyvin vaikeassa Kosovo-tehtävässään. Sitten hänet pitäisi saattaa turvallisuusneuvoston jäsenten tietoon kompromissiehdokkaana. Avoin kampanjointi voisi sotkea vähäisetkin toiveet.
Suomen ulkopolitiikan johdolta vaaditaan lähinnä tilannetajua. Jos mahdollisuus avautuu, se on osattava nähdä ja käyttää hyväksi. Vaihtoehto on tosin hyvin epätodennäköinen, vaikka ei ehkä aivan mahdoton.
paakirjoitus@kaleva.fi