YK:n päätöslauselma sotatoimien lopettamiseksi Libanonissa oli vaikea laatia. Vielä haastavampaa on pystyä viemään kaikki myös käytäntöön. Yhdistyneiden kansakuntien kyky toimia on joutunut toden teolla puntariin Libanonin kriisin myötä. Kuten pääsihteeri Kofi Annan sanoi turvallisuusneuvoston päätöslauselman syntymisen jälkeen, maailmanjärjestön päättäväisyyttä olisi tarvittu jo paljon aiemmin.
Vielä huonompikin vaihtoehto eli umpikuja ja sodan jatkuminen vielä pitkäänkin olisi silti ollut täysin mahdollista. Turvallisuusneuvoston yksimielisyys on vallitsevissa oloissa arvo sinänsä. Se on osoitus kansainvälisen diplomatian toimivuudesta.
On silti syytä panna merkille myös se, minkä vuoksi Israelin läheinen liittolainen ja YK:n viime vuosina monesti ohittanut Yhdysvallat pystyi hyväksymään tämän päätöslauselman. Sen toteuttaminen nimittäin merkitsee pitkälti Israelin sotatavoitteiden onnistumista. Taistelukentällä niihin pääsy olikin Israelille paljon työläämpää.
Ehtojen mukaan Israelin on lopetettava hyökkäysoperaationsa ja Hizbollahin on lopetettava kaikki iskunsa Israelia kohtaan. Muotoilu tarkoittaa sitä, että Israelilla on oikeus kostoiskuihin, jos Hizbollah jatkaa sotatoimiaan. Olennainen on myös pitkään väännetty muotoilu, jonka mukaan kansainvälisten joukkojen tukemat Libanonin armeijan joukot levittäytyvät eteläiseen Libanoniin yhtä aikaa kun Israel vetää joukkonsa pois.
YK-joukkojen ja Libanonin armeijan tulo merkitsee samalla sitä, että Israelin rajan tuntumaan syntyy puskurivyöhyke, jossa Hizbollah ei pysty toimimaan. Israel ei viikkojen yrityksestä huolimatta ole kyennyt murskaamaan Hizbollahia sotilaallisesti. Järjestö jää elämään, ja se on todennäköisesti vain lisännyt kannatustaan. Myös Hizbollahin etu on lopettaa sota toimintakykyisenä.
Israelin kannalta oleellisinta on, että Hizbollah ei enää pysty uhkaamaan raketeillaan Israelin pohjoisosia. Tosiasiallisesti YK-joukkojen tehtäväksi jää huolehtia juuri tästä. Samalla Libanonin hallitus pystyy ottamaan koko maan valvontaansa -- sillä ei ole ollut vuosikymmeniin sanansijaa etelässä. Päätöslauselman syntymisen jälkeen Israel vain kiihdytti maahyökkäystään. Asialle on looginen selitys eli alueen "siivoaminen" ennen YK-joukkojen tuloa. Israelin hallitus käsittelee päätöslauselmaa sunnuntaina. Todennäköisintä on, että hallitus hyväksyy sen.
Sota ei kuitenkaan ole ohi ennen kuin se on ohi. Vaikka YK-joukot kootaan pikavauhtia, ne eivät ole alueella ainakaan reiluun viikkoon. Lähi-idässä todellisuus on usein ennenkin kulkenut eri rataa kuin papereille laaditut suunnitelmat.
Tällä erää pelissä on silti paljon: koko YK:n arvovalta. Toimintakykyiset joukot olisi koottava lyhyessä ajassa ja lähetettävä vaikeaan paikkaan. Tämä asia koskee myös Suomea, jonka on EU-puheenjohtajana poliittisesti hyvin vaikea olla osallistumatta operaatioon.
YK-joukkojen tehtäväksi jää jäädyttää tilanne. Kuukausi sitten Libanon oli ehjä ja toimiva valtio. Nyt se on monin paikoin kivikasa, jossa noin tuhat siviiliä on kuollut. Israelin maine on likainen ja verinen. Hizbollahin taistelukyky on ällistyttänyt kaikki. Se taas merkitsee, että Hizbollah oli toden teolla valmistautunut sotimaan Israelia vastaan. Se ei ole voinut tapahtua ilman ulkopuolista eli Syyrian ja etenkään Iranin tukea.
On mahdollista, että tämänkertainen sota päättyy lähiaikoina. Sen sijaan on täysin sinisilmäistä odottaa, että Lähi-idän jännitteet olisivat tällä ohi. YK-joukkojen edessä on pitkä ja vaikea urakka keskellä aluetta, jossa kaikkien osapuolten kostonhalu on vain kasvanut.