YK:n uudistamiseen tähtäävä huippukokous uhkaa kääntyä tarkoitustaan vastaan, sillä
yhteisteistä tavoitteista sopimi-nen on entistä vaikeampaa.
Kuudenkymmenen vuoden ikäisen YK:n oli määrä tällä viikolla löytää itsensä uudelleen. Pääsihteeri Kofi Annan on, yleiskokouksen päätöksellä, kutsunut maailman johtajat koolle New Yorkiin. Hän on toistuvasti puhunut ainutlaatuisesta mahdollisuudesta uudistaa maailmanjärjestön rakenteet ja samaan aikaan sitouttaa valtiot uudelleen niihin laajoihin kehitystavoitteisiin, joista ne jo aiemmin ovat sopineet mutta joiden toteuttaminen on ollut heikkoa.
Huippukokouksen alla näyttää vakavasti siltä, että edessä onkin historiallinen epäonnistuminen, ellei viime hetkillä löydetä uutta yhteistä säveltä.
Yksi alkuperäisistä päätavoitteista, turvallisuusneuvoston kokoonpanon uudistus, on siirtymässä hamaan tulevaisuuteen. Laajentamisen tarve kylläkin tunnustetaan yleisesti, mutta sen muodoista on ollut mahdotonta löytää yhteisesti hyväksyttävää ratkaisua.
60 vuoden takainen linjaus viidestä pysyvästä jäsenestä veto-oikeuksineen on muuttunut riippakiveksi, joka ei enää vastaa nykyisen maailman todellisuutta. Jos pitkään valmisteltu tilaisuus uudistuksiin tänä syksynä menetetään, ei asia jatkossa yhtään helpotu. Jo nyt nähty riitely paikoista on myrkyttänyt ilmapiiriä YK:ssa.
Jäsenmaiden päätöksentekokyvylle tämä ei ole kunniaksi, kuten ei ole muukaan huippukokouksen valmistelu.
Kesällä oli olemassa päätöslauselmaluonnos, joka vaikutti yleisesti hyväksyttävältä. Siinä paino oli juuri viiden vuoden takaisissa vuosituhat-kehitystavoitteissa ja niihin uudelleen sitouttamisessa. Koska valtiot jo kertaalleen nämä tavoitteet olivat hyväksyneet, tekstin ongelmat eivät näyttäneet suurilta.
Loppuhetkillä tuo tilanne muuttui täysin. Yhdysvallat toi yllättäen pöytään 750 muutosehdotusta, joiden ajoitus on pahasti vastoin diplomatian pelisääntöjä. Noin isoja muutoksia ei neuvotella parissa viikossa. Ei varsinkaan, kun niissä haluttiin poistaa maininnat juuri niistä kehitystavoitteista, joiden vuoksi kokous oli kutsuttu koolle. Samaan aikaan muutamat muut maat kuten Venäjä, Kuuba ja Iran ovat käyttäneet tilaisuutta pyrkiäkseen vesittämään oleellisia ihmisoikeuksiin, kansanmurhiin ja köyhyyteen liittyviä mainintoja.
Huippukokouksen aluspäivien tunnelmat muuttuivat näin hyvin huonoiksi, ja tärkeät tavoitteet ovat lipumassa käsistä.
Tunnelmia on heikentänyt entisestään viime viikon lopulla julkaistu Irakin Ruokaa öljystä -ohjelmaa koskeva selvitys, joka ruotii kovin käsin YK:n hallintoa. Sieltä on löydetty korruptiota, laittomuuksia ja tehottomuutta, ja varjo on langennut myös pääsihteeri Annanin ylle, vaikka hän ei suoraan ole syyllistynyt väärinkäytöksiin. Annan ei kuitenkaan ole kyennyt valvomaan mitä tapahtuu, ja ongelmia pahentaa se, että YK:n järjestelmässä valvonta ylipäätään on hyvin vaikeaa. Juuri siksi rakenteita pitäisikin uusia.
Annanin kausi päättyy ensi vuonna, ja jos tämän viikon huippukokous jää tuloksiltaan hyvin laihaksi, hän joutuu näkemään tärkeiden tavoitteiden valuvan hiekkaan. Viime viikkoinen raportti inhimillisen kehityksen tilasta vetosi vahvoin sanoin maailman johtajiin: muutos parempaan on mahdollinen, mutta se ei synny ilman tahtoa, tekoja ja sitoutumista.
Kaikista näistä näyttää nyt olevan pulaa. Maailman kehityksen ja YK:n itsensä kannalta on erittäin vahingollista, jos käsillä oleva tilaisuus menetetään erimielisyyksiin. Alkavan viikon tunnelmat heijastuvat pitkälle tulevaisuuteen.