Pohjois-Suomessa eletään niin ankarissa oloissa, että Suomen pitäminen EU:n ykköstuen piirissä myös vuonna 2007 alkavalla uudella ohjelmakaudella on hyvin perusteltua.
Pohjois- ja Itä-Suomi eivät täytä enää vuonna 2007 alkavalla uudella ohjelmakaudella EU:n ykköstuen ehtoja. Unionin nykyisten normien mukaan ykköstuen edellytyksenä on alueen bruttokansantuotteen jääminen 75 prosenttiin tai sen alle EU:n keskiarvosta mitaten. Kun unioni laajenee kymmenellä uudella maalla, sen bruttokansantuotteen keskiarvo alenee samalla niin, että kaikki Suomen nykyiset ykköstukialueet ylittävät tukirajan.
Pohjois-Suomi kuuluu alueisiin, jotka on syytä pitää asuttuna myös EU:n oman edun takia. EU:ssa on lausuttu julki useita kertoja, että unionin rajaseudut eivät saa tyhjentyä. Pohjoisessa ja idässä on kyliä, joissa on kilometrin tai jopa kymmenien kilometrien etäisyydellä toisistaan muutamia maa- ja metsätalouteen tukeutuvia taloja tai jonkun asunnon keskittymiä.
Tilanne vain pahenee, ellei myös EU ole mukana pysäyttämässä kehitystä. Unionissa on otettava vakavasti Suomesta esitetyt vaatimukset ykköstuen ehtojen tarkistamista vuoden 2007 jälkeen.
Sisäasiainministeriössä ollaan samoilla linjoilla pohjoissuomalaisten kanssa. Ylijohtaja Pekka Kilpi on sanonut Suomen kyllä ymmärtävän uusien jäsenmaiden kehittämistarpeita, mutta Suomen on pysyttävä ykköstukialueena hänen mukaansa juuri poikkeuksellisen harvan asutuksen vuoksi.
Ainakin tietoa asiasta on EU:n vaikuttajille jaettu aktiivisesti, kuten pitääkin. Kainuussa keskiviikkona vieraillut EU-komission aluepolitiikan pääosaston johtaja José Palma Andres vakuutti, että Suomen näkemykset aluetukien tärkeydestä ovat viime päivinä tulleet hänelle selviksi. Jos niin todella on, Andresille pitäisi olla helppoa valmistella jatkoesitys Suomen pitämiseksi ykköstukialueena.
Suomalaisille on tulossa taustatukea Ruotsista. Myös siellä katsotaan, että maan pohjoisimmat osat kuuluvat ykköstuen piiriin luonnonolojen ja harvan asutuksen vuoksi. Ruotsista tosin puuttuu se peruste, että EU:n ulkorajat olisivat lähellä. On kuitenkin hyvä, että myös EU:n jäsenmaksujen alentamista vaatinut Ruotsi pitää samantapaisia seikkoja kuin Suomikin erityistukien perusteena.
Ensimmäistä kertaa Suomessa vieraillut José Palma Andres tulee tänne jo ensi kesänä uudelleen. Silloin hän tutustuu Suomen ja Venäjän välisiin yhteistyöhankkeisiin. Kun Andres sanoo pitävänsä niitä tärkeinä koko EU:lle, häntä on syytä muistuttaa myös tulevan käynnin aikana, että kunnolla onnistuakseen vahva alueellinen yhteistyö tarvitsee ykköstuen jatkumista. Pohjoisten ja itäisten alueiden talouden täytyy olla kunnossa, jotta ne voivat osallistua lähialueiden hankkeisiin Venäjällä.
Kuten Andres sai vierailullaan kuulla, Kainuu on rajamaakuntana kokenut ankaran historian. Sama koskee tietysti laajoja osia Pohjois-Pohjanmaata ja Lappia. Nyt näillä alueilla kuitenkin ajatellaan, että rajan läheisyys voi olla rikkaus.
Rajan ylittävää alueellista yhteistyötä hidastaa se, että Venäjällä päätösvalta on monissa asioissa keskittynyt edelleen Moskovaan. Venäjän päättäjillä on joissakin asioissa myös yhä vanhoja, henkisiä silmälappuja. EU:n edustajien on syytä painottaa yhteisistä hankkeista neuvoteltaessa alueiden vaikutusvallan tärkeyttä.