Yk­kös­kier­ros en­nus­taa täh­teyt­tä

Joni Pitkänen kääntää ajan ratasta seitsemän vuotta taaksepäin ja muistaa tarkkaan, mikä tunteiden sekamelska vyöryi hänen päälleen Toronton Air Canada Centressä juhannusaattona 2002. "Jännitti ihan hirveästi, kun ei tiennyt mikä joukkue varaa, ja milloin oma nimi huudetaan. Se oli yhtä kysymysmerkkiä koko hetki", Pitkänen kelaa.

Nykyään Carolina Hurricanesia edustava Joni Pitkänen poimittiin kesän 2002 varaustilaisuudessa neljäntenä pelaajana Philadelphian haaviin. NHL:n supertähtiin lukeutuva Sidney Crosby (kesk.) oli puolestaan koko draftin ykkönen 2005. Pitkäsen seurakaveri Sergei Samsonov (vas.) oli Bostonin ykkösvaraus numerolla kahdeksan vuonna 1997.
Nykyään Carolina Hurricanesia edustava Joni Pitkänen poimittiin kesän 2002 varaustilaisuudessa neljäntenä pelaajana Philadelphian haaviin. NHL:n supertähtiin lukeutuva Sidney Crosby (kesk.) oli puolestaan koko draftin ykkönen 2005. Pitkäsen seurakaveri Sergei Samsonov (vas.) oli Bostonin ykkösvaraus numerolla kahdeksan vuonna 1997.

Joni Pitkänen kääntää ajan ratasta seitsemän vuotta taaksepäin ja muistaa tarkkaan, mikä tunteiden sekamelska vyöryi hänen päälleen Toronton Air Canada Centressä juhannusaattona 2002.

"Jännitti ihan hirveästi, kun ei tiennyt mikä joukkue varaa, ja milloin oma nimi huudetaan. Se oli yhtä kysymysmerkkiä koko hetki", Pitkänen kelaa.

Kysymys oli NHL:n jokavuotisesta nuorten pelaajien varaustilaisuudesta (draft), jossa maailman lahjakkaimmat 18-19-vuotiaat jääkiekkoilijat poimitaan uusiin työpaikkoihin.

"Iso tapaus se oli minullekin, mutta loppujen lopuksi varaus ei ole NHL-uraa ajatellen niin älyttömän merkittävä, koska prosessi siitä eteen- ja ylöspäin on pitkä. Paljon tärkeämpää on kehittyä ja kasvaa pelaajana ja saada sitten se NHL-sopimus ja vielä vastuuta", Pitkänen muistuttaa.

Käytännössä superlahjakkuudet - joihin Pitkänenkin lukeutuu - eivät pääse lainkaan vaikuttamaan siihen, mihin joukkueeseen ja mille paikkakunnalle heidän tiensä vie.

"Ei sillä ole oikeastaan väliä. Kaikki NHL-organisaatiot ovat hyviä, ja se organisaatio, joka pelaajan varaa alkukierroksilla, varmasti tykkää hänestä ja haluaa hänet."



Vuosi Kärpissä
teki hyvää


Pitkänen pääsi ensimmäisellä kierroksella numerolla neljä Philadelphia Flyersin organisaation hoiviin. Ennen häntä varattiin vain Rick Nash (Columbus), Kari Lehtonen (Atlanta) ja Jay Bouwmeester (Florida), jotka kaikki kuuluvat NHL:n eliittin.

Pitkänen ei kuitenkaan heti halunnut hypätä 18-vuotiaana maailman kovimpaan liigaan, vaan pelasi vielä yhden kauden Kärppien SM-liigajoukkueessa ja voitti hopeaa.

"Tuntui, ettei pitänyt kiirehtiä. Kun sitten lähdin syksyllä 2003 vähän alle 20-vuotiaana, se tuntui oikealta vaihtoehdolta", nyt jo kuusi kautta Pohjois-Amerikassa kiekkoillut Pitkänen, 25, varmentaa.

NHL on täyttänyt pikkupojan unelmat täydellisesti.

"Onhan siellä välillä raskasta, mutta saan pelata maailman parhaimmassa liigassa maailman parhaiden pelaajien kanssa. Se on sitä, mitä olin unelmoinutkin ja olen nykytilanteesta hyvin onnellinen", Oulussa kesälomaansa viettävä Pitkänen myhäilee.



Sopimusta tarjottava kahdessa vuodessa


Pelin henki varaustilaisuudessa on selvä: huonot joukkueet saavat valita parhaat pelaajat, ja parhaat joukkueet ottavat, mitä jää jäljelle. Takavuosina NHL:ään varattu pelaaja saattoi jäädä useiksi vuosiksi kiinni joukkueeseen, joka ei kuitenkaan koskaan tarjonnut sopimusta, mutta hiljattain tehdyn sääntömuutoksen mukaan pelaaja vapautuu vapaille markkinoille, ellei hänelle tarjota kahteen vuoteen sopimusta.

"Loppukierroksilla ei enää varata eurooppalaisia samalla tavalla kuin aikaisemmin, koska oikeudet menetetään joka tapauksessa eli Pavel Datsjukin ja Henrik Zetterbergin kaltaisia tapauksia ei enää tule", Kiekko-Kalevan blogisti ja Kanadassa 18 vuotta asunut pelaaja-agentti Petteri Lehto kertoo.

Lehdon mainitsemissa esimerkkitapauksissa Detroit on saanut timantteja halvalla. Zetterbergin varausnumero oli 210 vuonna 1999, Datsjukilla 171 vuonna 2008 ja Thomas Holmströmillä 257 vuoden 1994 draftissa.

"Sinänsä draft ei ole millään tavalla arvoaan menettänyt, vaan on palkkakattomaailmassa entistä tärkeämmässä asemassa. Se on ammattilaisliigan tasaisuuden ehdoton kulmakivi. Pittsburgh on saanut 2000-luvulla ykköskierroksella muun muassa Brooks Orpikin, Marc-Andre Fleuryn, Jevgeni Malkinin ja Sidney Crosbyn, ja nyt he nostelevat Stanley cupin pokaalia", Lehto taustoittaa.

1980-luvulla pohjamutiin valahtanut Pittsburgh varasi 1984 Mario Lemieux´n ykkösenä ja voitti pitkälti tämän ja 1990 kakkosvarauksen Jaromir Jagrin ansiosta Stanley cupin 1991 ja 1992.



Ykköskierroksen varaus voi olla tie tähtiin


Ensimmäisen ja toisen kierroksen varaukset pääsevät hyvin suurella todennäköisyydellä käsiksi muhkeisiin dollarisopimuksiin, mutta 3-7 kierroksen pelaajat jäävät usein vain nimiksi nimien joukkoon.

"Kari Lehtonen, Aki Berg, Olli Jokinen, Joni Pitkänen, Mikko ja Saku Koivu, Tuomo Ruutu, Teemu Selänne, Lauri Korpikoski, Petteri Nokelainen", Lehto luettelee suomalaisia ykköskierroksen varauksia, jotka ovat luoneet tai luomassa loistavaa suomalaiskarriääriä NHL:ssä.

Varaukset näkyvät myös NHL:n pistepörssin kärjessä, sillä Top-30 joukossa on noin 20 ykköskierroksen varausta ja 30-60 välillä myös useita.

Suinkaan kaikille suomalaisille ykköskierroksen varauksille tie ei aukea. Teemu Riihijärveltä (12), Jani Ridalta (13) ja Jesse Niinimäeltä (15) NHL on jäänyt valloittamatta.

NHL:n varaustilaisuus on Montrealissa. Ykköskierros on Suomen aikaa perjantain ja lauantain välisenä yönä kello 02.00, jonka Canal+ Sport1 lähettää suorana lähetyksenä. Kierrokset 2-7 alkavat lauantaina kello 17.

Ilmoita asiavirheestä