Tarja Halosen kampanjan käynnistys oli juuri niin arkinen kuin saattoi odottaa. Suuria avauksia ei kuultu. Sen sijaan nähtiin hyväntuulinen ehdokas, joka korosti arvojaan ja ihmisläheisyyttään.
Sosiaalidemokraatit ovat pitäneet hallussaan presidentin virkaa pian 24 vuotta. Kuudes lisävuosi on heidän ulottuvillaan, sillä lauantaina puolueen presidenttiehdokkaaksi asetettu presidentti Tarja Halonen johtaa ylivoimaisesti mielipidemittauksia. Ellei suuria yllätyksiä tapahdu, Halonen menee kirkkaasti toiselle kierrokselle. Jopa voitto ensimmäisellä kierroksella on mahdollisuuksien rajoissa, joskaan ei vielä todennäköinen.
Tietoisuus Halosen vahvuudesta huokui kaikesta Helsingin työväentalolla.
SDP:n puoluevaltuusto taputti asiallisen innostuneesti Halosen puolueen presidenttiehdokkaaksi, mutta ei yltynyt missään vaiheessa tömistelemään lattiaa tai koettelemaan seinien kestävyyttä äänijänteillään. Työväentalolta puuttui taisteluhenki. Ilmassa ei myöskään ollut suuren urheilujuhlan tuntua huolimatta siitä, että presidenttiehdokkaan asettaminen on puolueen elämässä aina kohokohta. Levollisuus on merkki siitä, että sosiaalidemokraatit uskovat vahvasti ehdokkaansa voittoon. Ylimääräisiä virityksiä ei tarvita.
Halonen korosti kiitospuheessaan SDP:n valtuustolle ja lehdistötilaisuudessaan toimittajille alkavan loppuriuhtaisun kovaa urakkaluonnetta ja vaalitaisteluun sisältyviä yllätysmomentteja. Hänen sanansa ja eleensä olivat kuitenkin ristiriidassa tuon sanoman kanssa. Hän ei nimittäin tehnyt tai sanonut mitään innostavaa tai sytyttävää. Hän otti presidenttiehdokkuuden vastaan tyylilleen uskollisena: arkisesti ja suhteellisen vaatimattomasti.
Työväentalolla ei kuultu suuria uutisia eikä uusia avauksia. Halonen korosti tuttuun tapaansa arvojaan, arkisuuttaan ja ihmisläheisyyttään sekä toisteli niitä kantoja, joita hän ja hallitus ovat ottaneet yhdessä hänen presidenttikaudellaan muun muassa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
Halosen julkisia esiintymisiä latistaa hänen suosionsa. Hänen ei tarvitse tehdä mitään lisätäkseen kannatustaan. Hänelle riittää se, että hän näkyy ja näyttäytyy, puhuu tuttua liturgiaa sekä kiertää sudenkuopat. Gallup-ykkösen on myös helppo hymyillä.
Halonen ei silti halunnut tunnustaa, että hän tavoittelisi voittoa jo ensimmäisellä kierroksella. Hänen virallinen tavoitteensa on vain tulla valituksi. Silti on päivänselvää, että kaikki sosiaalidemokraatit unelmoivat voitosta jo ensimmäiselle kierroksella ja pelkäävät, ettei sitä tule. Pelko kalvaa mieltä siksi, että kilpailu muuttuu paljon kovemmaksi, kun ehdokkaita on jäljellä enää vain kaksi.
Halonen pohjasi oman "myyntiargumenttinsa" siihen, että hän on antanut työnäytteensä presidenttinä ja saanut sille kansan hyväksynnän. Nyt hän tarjoaa näillä perusteilla itseään jatkokaudelle. Kokoomuksen Sauli Niinistö on haastanut hänet täsmälleen samasta syystä. Niinistön mielestä Halonen on antanut ainoana ehdokkaana näyttönsä ja se saisi riittää.
Niinistö on myös esittänyt presidentin virkakausien lyhentämistä kuudesta vuodesta. Halosesta nykymalli on hyvä. Hän tunnusti jopa, että hänen sielunelämäänsä häiritsee vähän se, kun tämän tästä esitetään presidentin vallan riisumista.
Myös valtuuston puheenjohtaja, kansanedustaja Matti Ahde torjui puheessaan perustuslain muuttamisen, kun se on ollut voimassa vasta vajaat kuusi vuotta. Tätä voi lukea vain niin, ettei presidentin valtaoikeuksiin kajota vuosiin ainakaan, jos Halonen jatkaa presidenttinä.