Kolmekymmentä vuotta sitten tämä mies väitti julkisesti olevansa anarkisti ja antikristus. Johnny Rotten osaa edelleen tiivistää sanottavansa. Päivän iskulause kuuluu, että "olen läski, olen viisikymppinen ja olen palannut".
Sex Pistolsin kesäkuussa Yhdysvalloista alkanut kiertue vetelee viimeisiä keikkojaan. 12 vuotta sitten alkuperäinen kokoonpano heräsi henkiin ja palasi kovalla kohulla lavoille. Rotten ilmoitti tuolloin syyksi armottoman rahan tarpeen.
Nyt ääni kellossa on toinen. Amsterdamilaisesta hotellista puhelimella tavoitettu Rotten kieltää, että hänen toimeentulonsa olisi kiinni Sex Pistolsista.
"Teen tätä rakkaudesta ja ilosta."
Tuota sietää epäillä. Sex Pistols soittaa vanhoja, ensimmäisen levynsä kappaleita tutuin sovituksin. Yhtään uutta sävellystä ei ole tehty.
"Kuka sanoo, että pitäisi julkaista uusia levyjä. Olemme Sex Pistols emmekä ota vastaan mitään käskyjä esimerkiksi levy-yhtiöiltä."
Umpisavolaiseen tyyliin hän väläyttää, että "saatamme ihan hyvin tehdäkin uusia lauluja tai sitten kenties emme."
Sex Pistols on lunastanut paikkansa rokin suunnannäyttäjänä, vaikka se ei mitään uutta esitä.
"Julkaisimme yhden levyn, jota ei ole kukaan voinut ylittää 30 vuoteen. Ainoastaan matkimaan. Avasimme ovet monille bändeille, jotka tulivat jälkeemme."
Rotten korostaa, kuinka yhtye teki kaiken itse, aitoon punkhenkeen. Hän esimerkiksi kieltää, että taiteilija Jamie Reid olisi suunnitellut bändin visuaalisesti loistavan levynkannen.
"Minä sen kannen tein, ei Jamie Reid. Me Pistolsit teimme kaiken. Moni on jälkeenpäin halunnut omia kunnian itselleen, koska he ovat niin pirun kateellisia."
Siitäkin on keskusteltu kautta vuosien, soittaako Rotten kumppaneineen levyllä.
"Kuka soitti levyllä ellemme me. Milli Vanilliko? Kyse on kateudesta. Haukkujat eivät itse osaa tehdä mitään. Miksihän lahjattomat tyypit pääsevät aina arvostelemaan muita. Mottoni on: tee jotakin tai pidä turpa ummessa."
Rotten arvelee, että huhut studiomuusikoiden käyttämisestä juontuvat 1970-luvun lehtiotsikoista. Jokainen iltapäivälehti huusi, että nuo jätkät eivät osaa soittaa.
"Olisimmeko me siis palkanneet kovan luokan studiomuusikoita tekemään sitä älytöntä mekkalaa, jota emme osaa soittaa?"
Pistols tunnettiin aikoinaan soittajien rajuista riidoista. Vihaa pidettiin, kaikesta äksyiltiin. Viisikymppisinä nämä hieman ylipainoiset herrat ovat saaneet sovun sieluunsa.
"Olemme hyviä ystäviä lavalla ja vihollisia lavan ulkopuolella. Se on paras tapa olla bändissä. Me kunnioitamme toisiamme esiintyessämme, mutta emme välttämättä hotellin aulassa."
Tappeluita siis tulee?
"Ei koskaan. Jokainen puhuu suunsa puhtaaksi. Olemme avoin yhteisö, jossa ei ole sääntöjä. Ei sääntöjä, ei väkivaltaa."
Väkivaltaa Rotten kertoo inhoavansa yhtä paljon kuin sääntöjä. Hänen mottonsa on: tee mitä haluat mutta älä vahingoita muita.
"Raukkis ei silti tarvitse olla. Pelkuruudelle ei ole sijaa nykymaailmassa."
Kaiken pahan alku ja juuri ovat Rottenin mielestä hallitukset. Hän sanoo huomanneensa maailmalla liikkuessaan, että tavalliset ihmiset eivät vie maitaan sotaan, vaan hallitukset.
"Hallitukset tekevät yleensä vääriä päätöksiä. He eivät ole meitä varten, vaan meidän pitää olla heitä varten. Ihmiset eivät ole vihollisiani, vaan hallitukset ja poliitikot. Poliittinen ura tekee ihmisestä epäinhimillisen. He unohtavat mistä olikaan kyse, ihmisten palvelemisesta."
Ihmisten samanlaisuus on toinen seikka, minkä Rotten on maapalloa 30 vuotta kiertäessään huomannut.
"Meillä on samat tarpeet, samanlaiset ilon ja surun aiheet. Tämän olen oppinut. Ihminen on hieno saavutus. Olemme planeetan ykköseläin, jumalan mahtava luomus. Siksi meidän tulisi käyttäytyä siivosti ja kunnioittaa muita."