Irakin tulevaisuus on edelleen täysi arvoitus, mutta turvallisuusneuvoston yksimielinen päätöslauselma oli suuri voitto YK:n arvovallalle.
Irak-päätöslauselmaa koskeva Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston yksimielinen äänestys oli kiistatta hyvä uutinen. Suurin siihen liittyvä epävarmuus on, paljonko se lopulta todellisuutta muuttaa paremmaksi Irakissa itsessään. Sen sijaan kansainvälisten suhteiden toimivuuden ja YK:n arvovallan kannalta lopputulos oli varmuudella suuri helpotus.
Tunnelmat YK:n päämajassa New Yorkissa olivat nyt täysin toiset kuin puolitoista vuotta sitten, jolloin Yhdysvaltain jääräpäisesti ajama hyökkäys Irakiin tulehdutti välit turvallisuusneuvostossa pahan kerran. Sen jälkeen on tapahtunut paljon, ja niiden tapahtumien suurin opetus on ollut amerikkalaisten yksipuoliseen toimintaan perustuneen politiikan haaksirikko.
Irakissa syntyneen kaaoksen kautta Yhdysvallat on jälleen aidosti palannut neuvottelupöytiin. Myös muut maat, kuten Ranska, ovat nielleet ylpeytensä, ja vastakkainasettelu on muuttunut keskusteluksi ja yhteisymmärryksen hakemiseksi.
Tällä kertaa ajoitus oli erityisen tärkeää. Rikkaiden teollisuusmaiden G8-ryhmä kokoontuu parhaillaan Yhdysvalloissa, ja presidentti George W. Bushin vieraina ovat Kiinaa lukuunottamatta kaikkien turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten johtajat. Samojen pöytien ääressä ovat niin Irakin sodan liittolaiset kuin kiistakumppanit. Yksimielisen päätöslauselman myötä voidaan sodan aiheuttamat myrskyt jättää taakse, vaikka koko operaation mielekkyydestä ja perusteista ollaan yhä eri mieltä.
Presidentinvaaleihin valmistuva Bush tarvitsi näyttöjä diplomaattisesta edistyksistä ja toimivista suhteista muihin maihin. Myönnytyksillä hän sai, mitä tarvitsi. Bushin hallinnon sisällä hyötyjänä puolestaan on ulkoministeri Colin Powell, joka on koko ajan korostanut YK-reittiä mutta joka välillä jäi täysin kovemman linjan edustajien jalkoihin. Selvin voittaja asiassa on tietysti YK itse: koko Irak-seikkailu on tehnyt kantapään kautta kaikille selväksi, että vaikka maailmanjärjestössä on paljon puutteita, sen ohitus tällaisissa asioissa johtaa vain vaikeuksiin.
Tosiasiassa koko päätöslauselma silti on vain kulissi, jolla ongelma yritetään hoitaa pois silmistä. Ranska ja Venäjä asettivat tekstiin vaatimuksia, Yhdysvallat ja Britannia antoivat joissakin asioissa periksi, ja YK:n käytäville syntyi kaivattu rauha. Syntyykö kaivattu rauha myös Irakiin, se on aivan toinen kysymys.
Valta siirtyy nyt 30. kesäkuuta irakilaisille tavalla, jolla on kansainvälisen yhteisön hyväksyntä. Irakiin on saatu hallitus, ja suunnitelmat vaaleista ovat olemassa. Mutta varsinainen vastuu koko sopasta on yhä amerikkalaisten ja brittien niskoilla; kansainvälinen yhteisö ei sitä ole ottanut päätöslauselmasta huolimatta. Irak on yhä täynnä väkivaltaa ja terrorismia, ja väliaikaisen hallituksen ote maasta on vähintäänkin heikko.
Silti Bush saattaa käyttää päätöslauselmaa savuverhona, jonka avulla huomiota yritetään vetää pois Amerikan roolista Irakissa ennen marraskuun presidentinvaaleja. Muodollisestihan miehitys nyt päättyy kesäkuun lopussa.
Tuoreimmat tiedot viittaavat shiiaenemmistön ja kurdien välien heikkenemiseen, ja puheet kurdivaltiosta ovat vahvistumaan päin. Irakin tilanne on yhä kaukana hallitusta, ja varsinainen testi nykyisten suunnitelmien pitävyydelle on tammikuuksi kaavailluissa vaaleissa. Mutta niitä ennenkin ehtii maassa tapahtua paljon, sekä nykyistä huonompaan että parempaan suuntaan.