Isku YK:n päämajaan Bagdadissa merkitsee aivan uuden vaiheen alkamista Irakissa. YK:n vahvistamiseksi on tässä tilanteessa tehtävä kaikki voitava.
Tiistain tapahtumia Bagdadissa on pakko pitää käännekohtana moneltakin kannalta. Ensinnäkin kyseessä oli tietoinen isku Yhdistyneitä kansakuntia vastaan, mikä on uusi ja pelottava kehityspiirre maailman konflikteissa. Toiseksi kyseessä oli osoitus siitä, että Yhdysvaltain johtama liittouma ei kykene takaamaan turvallisuutta alueella. Kolmanneksi räjäytys ja sitä edeltäneet muut iskut todistavat, että vastarinta Irakissa on määrätietoista ja siinä on mukana terrorismin ammattilaisia.
Ennen Irakin sotaa ei ollut juuri todisteita siitä, että terroristijärjestöt, kuten Al Qaida tai muutkaan islamilaiset ääriryhmät, olisivat toimineet maassa. Nyt tilanne on toinen. Suuri osa maasta on vailla tehokasta kontrollia, ja yhä enemmän liikkuu tietoja, että amerikkalaisten läsnäolo Irakissa kirjaimellisesti houkuttelee sinne ulkopuolisia taistelijoita.
On täysin mahdollista, että Saddam Husseinille uskolliset ainekset ovat nyt lyöttäytyneet yhteistyöhön ääri-islamilaisten järjestöjen kanssa. Lisäksi väestön yleinen tyytymättömyys miehittäjiä vastaan kasvaa koko ajan. Viime päivät ovat osoittaneet, ettei kyse voi enää olla mistään sattumanvaraisesta toiminnasta. Meneillään on järjestäytynyt ja suunniteltu kampanja altavastaajiksi joutuneita amerikkalaisia vastaan.
Ilmeinen tavoite on kaikin keinoin horjuttaa toimia, jotka kohentaisivat elinoloja Irakissa. Se on maan väestön kannalta julma ja säälimätön taktiikka, mutta heikentää tehokkaasti amerikkalaisten tavoitteita. YK on tehnyt maassa arvokasta humanitaarista työtä, mutta sekin joutui nyt sijaiskärsijäksi.
Tiistai oli, kuten lomansa Suomessa keskeyttänyt pääsihteeri Kofi Annan kuvasi, musta päivä YK:lle. Vastaavaa hyökkäystä ei maailmanjärjestön historia tunne. Vaikka työtä Irakissa jatketaan, se on vaikeutunut. Tapahtunut merkitsee silti sitä, että YK:n asemaa Irakissa ja muuallakin on vahvistettava. Jos kansainvälinen yhteisö havahtuu tähän, uhrit eivät kuolleet turhaan.
Samalla isku korosti sitä, millaiseen umpikujaan Yhdysvaltain noudattama politiikka on ajautunut. Turvallisuustilanne Irakissa on liittouman vastuulla. Käytännössä amerikkalaiset eivät hallitse maata, vaan linnoittamiaan tukikohtia. Tilaisuus toimivan, paikallisiin voimiin pohjaavan siviilihallinnon luomiseksi valuu tai on jo valunut käsistä - pitkälti siksi, ettei toimia ollut suunniteltu kunnolla etukäteen. Muiden maiden halukkuus sitoutua Irakin jälleenrakennukseen on näissä oloissa huomattavan vähäinen.
Yhdysvallat ei ole ollut halukas antamaan YK:lle näkyvää roolia uuden Irakin hallinnossa. Nyt se on myös epäonnistunut takaamaan YK:n turvallisuuden. Nähtäväksi jää, miten maa kantaa vastuun tilanteesta, jonka syntyä se on itse edesauttanut.
Isku YK:n Bagdadin päämajaan oli vastenmielistä ja tuomittavaa terrorismia. Sodissakin kuuluu noudattaa tiettyjä sääntöjä, mutta nähtävästi irakilaistaistelijat tuumivat, etteivät ne koske terrorisotaa. Jos se pitää paikkansa, ajatus on lyhytnäköisyydessään karmea. Irakissa onkin nyt löytynyt se vihollinen, jota siellä ei ollut ennen sotaa mutta jota torjuakseen amerikkalaiset maahan hyökkäsivät.Terrorismin ammattilaisilla ei ole maaleista nykyisessä Irakissa pulaa. Edessä voi olla pahimmillaan vuosia jatkuva taistelu.
Kaikkien etu on saada maa rauhoittumaan. Ennen muuta olisi kyettävä takaamaan YK:n toimintaedellytykset siellä, mutta hallitsemattoman kehityksen riski on suuri juuri nyt.