Samaan aikaan kun viestintätekniikka on kehittynyt nopein harppauksin, Lapin erämaissa liikkuvien on paikoin aiempaa vaikeampaa saada hätätilanteessa yhteys viranomaisiin tai muihin auttajiin. Näin on, koska kännykkäverkoissa on Lapissa edelleen aukkoja. Vielä joitakin vuosia sitten Lapin autiotuvilla oli erämaapuhelimia, joiden kautta apua sai aina. Nyt tuo verkko on kustannuksia aiheuttaneena purettu pois.
Tilanne on nurinkurinen, ja sen voi katsoa rikkovan jopa kansalaisten yhdenvertaisuuden periaatetta ja perusoikeuksia. Erityisesti Lapin merkityillä retkeilyreiteillä, joille matkailijoita suorastaan houkutellaan, viestintäverkkojen pitäisi toimia kunnolla. Jos kännykkäyhteyksien rakentamisesta vastaavat operaattorit eivät huolehdi asiasta, viranomaisten pitää tavalla tai toisella hoitaa asia kuntoon.
Lapin lääninhallituksen pelastusylitarkastaja Seppo Lehto on ehdottanut aurinkopaneelien voimalla toimivien satelliittipuhelinten asentamista autiotuville. Idean toteuttamiskelpoisuus olisi syytä selvittää.
Ihmisten pitää itsekin kantaa vastuuta omasta turvallisuudestaan, mutta rajansa kaikella. Tiettömien taipaleiden takana liikkumisessa on riskinsä, joihin viranomaistoiminnassakin pitää varautua. Lapin viestintäyhteyksien kuntoon saattaminen ei merkitsisi yhteiskunnalle pelkkää kulua. Lapin vaellusreitit ovat vetonaula, ja turvallinen retkeily osa matkailun laatua, jopa myyntivaltti.
Vaikka moni tahtoo samoilla erämaissa kännykän pirinää kuulematta, jokainen haluaa, että saa tarpeen vaatiessa helposti yhteyden auttajiin. Erityisen tärkeä viestintäverkon toimivuus on Lapin oloihin tottumattomille matkailijoille, joista monet ovat ulkomaalaisia.