Kaikki palkansaajajärjestöt latoivat pöytään osapuilleen samat palkkavaatimukset. Numerot ovat suuria.
SAK:n hallitus esitti puheenjohtaja Lauri Ihalaisen johdolla järjestön palkkavaatimukset vuorokautta myöhemmin kuin Akava ja STTK omansa.
Tavoitellut korotusprosentit ovat lähes samat kuin kahdella muulla. Palkansaajien suurin keskusjärjestö tavoittelee ensi vuodelle kustannusvaikutuksiltaan 3,1 prosentin ja seuraavalle vuodelle 2,7 prosentin palkankorotuksia. Vain ensimmäisen vuoden kohdalta löytyy pieni, käytännössä merkityksetön ero. SAK:n tavoite on 0,1 prosenttiyksikköä kovempi kuin kahdella muulla.
Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Leif Fagernäs ehti jo keskiviikkona tyrmätä Akavan ja STTK:n tavoitteet. Ne murentaisivat hänen mukaansa kilpailukykyä ja vaikuttaisivat kielteisesti työllisyyteen. Samat mietteet pätivät tietysti SAK:n vaatimuksiin. Kovat vaatimukset ja niiden torjunta kuuluvat tuloneuvottelujen henkeen.
EK:n näkemyksiä tukee se, että valtiovarainministeriö arvioi aiemmin sopivan maltilliseksi korotukseksi 0,5 prosenttia. Sen lisäksi ostovoimaa kasvatettaisiin veropäätöksin. Epäilyksettä rahaministeriö on kuitenkin valmis tukemaan keskitettyä ratkaisua, vaikka korotukset olisivat hieman suurempiakin. Tupo säästää monilta työnseisauksilta, joita miltei väistämättä koettaisiin liittokierroksella. Silti on aivan varmaa, että palkansaajajärjestöjen on tingittävä vaatimuksistaan melkoisesti, jotta voidaan puhua maltillisesta ratkaisusta.
SAK:n viivyttely palkkatavoitteiden julkistamisessa herättää ihmetystä. Menettelemällä näin keskusjärjestö tiukensi jo muutenkin kireää aikataulua. Yhteisymmärrykseen pääsy valtiovarainministeri Antti Kalliomäen maanantaiksi asettamaan takarajaan mennessä vaatii nyt kaikilta osapuolilta aitoa sopimisen tahtoa. Keskusjärjestöjen lopulta onnistuneen yrityksen päättää laittomat lakot toivoisi ennakoivan hyvää myös loppuneuvotteluille.
Tekstikysymyksistä on sentään jatkettu koko ajan neuvotteluja. SAK oli asettanut palkkavaatimustensa esittämisen ehdoksi edistymisen laatuasioissa. Osapuolet eivät kuitenkaan lähentyneet kovin paljon esimerkiksi muutosturvassa. Palkansaajapuoli haluaisi nostaa irtisanomisten kynnystä. Irtisanovalle työnantajalle ajetaan velvoitetta maksaa uudelleensijoitusohjelmaan osallistuvalle tukea. Yhteisymmärrykseen sen kestosta ja tasosta on vielä matkaa. Myös tilaajavastuuta ja kanneoikeutta sekä luottamusmiehen asemaa koskevat keskustelut ovat junnanneet likimain paikoillaan. Tilaajavastuulla halutaan estää alihankintaa tekeviä yrityksiä käyttämästä halpatyövoimaa.
SAK saattoi kuitenkin tulkita neuvottelujen hengen siinä määrin hyväksi, että numerot lopulta esitettiin. Ehtojen asettelu niiden esittämiselle olikin kummallinen kuvio. Tupo on aina kokonaisuus.
Kovin vaivalloiseksi tällä kerralla erityisesti AKT:n ja sitä tukeneiden ammattijärjestöjen korpilakkoilun takia muodostunut kierros ei miellytä likikään kaikkia työnantajia. Metsäteollisuus on jo ilmoittanut, että paperiteollisuus jää kokonaisratkaisun ulkopuolelle.
EK:n hallituksen puheenjohtajaksi ensi vuoden alusta valittu ministeri Christoffer Taxell arvioi torstaina, että palkkaratkaisuja tehdään vastaisuudessa liitto- ja työpaikkatasolla. Silloin niistä saadaan hänen mukaansa nykyistä joustavampia, erilaisiin tarpeisiin tupoa paremmin sopivia.
Myös SAK:ssa on epäilijänsä. Ulkopuolelle jääntiä suunnitellut Rakennusliitto palasi ruotuun, mutta ilmoitti odottavansa mahdollista kokonaisratkaisua kriittisin mielin. Rakennusliiton mielestä sopiva palkankorotustavoite olisi 4-4,5 prosenttia. Ne numerot osoittavat huonoa realismin tajua.