Suomi torstaina: eduskunnassa ja presidentinlinnassa vietetään presidentti Sauli Niinistön virkaanastujaisia. Juhlapuheissa puhutaan sovinnollisuudesta, kansallisesta eheydestä ja monesta muusta hyvästä. Lehterillä istuu ainakin yksi häviäjä: Paavo Väyrynen. Pari tuntia myöhemmin hän ilmoittautuu keskustan puheenjohtajakisaan.
Suomi perjantaina: Helsingin Senaatintorilla, valtioneuvoston linnan edessä, osoitetaan mieltä eduskunnan enemmistön hyväksymää aktiivimallia vastaan. Oulussa satama ei toimi, ja rakennustyömailla on hiljaista, Raahessa lakkoillaan terästehtaalla. Senaatintorilla hallituksen ja opposition edustajat huutavat toisiaan suuhun.
Hyvältä ei näytä muutenkaan: liki puolet palkansaajista ovat nyt työehtosopimusten umpeuduttua sopimuksettomassa tilassa ja voivat mennä laillisesti lakkoon.
Pelissä on muutakin kuin vain aktiivimalli. Isossa kuvassa kysymys on hallituksen ja ammattiyhdistysliikkeen välillä perinteisesti käydyn hegemoniataistelun uudesta kierroksesta.
Työmarkkinauudistuksista on väännetty kättä miesmuisti. Samat asiat – työttömyysturva, yleissitovuus, kolmikanta, paikallinen sopiminen, joustot jne. – toistuvat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.
Kiistely työmarkkinauudistuksista on kovinta aina porvarihallitusten aikana. Niin on nytkin. Koska samoja asioita kirnutaan jatkuvasti, on lupa päätellä, ettei mikään ole pohjimmiltaan muuttunut eikä hevillä muutu vastakaan.
Muun muassa eräs valtiovarainministeri Sauli Niinistö (kok.) tuskitteli rahaministerivuosinaan eduskunnan voimattomuudesta kolmikanta-asioissa. Keskustan tuolloinen puheenjohtaja Esko Aho haki vuoden 1999 eduskuntavaaleissa vaalivoittoa työreformilla. Voittoa ei tullut, ja sijaispuheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki hautasi reformin Atlantin syvänteeseen.
Suomessa valtiovalta kuuluu periaatteessa kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontuva eduskunta. Käytännössä työmarkkina-asioita koskevasta vallasta leijonanosa kuuluu kuitenkin työmarkkinajärjestöille. Etenkään ay-liike ei hyväksy, että sitä koskevista asioista päätetään eduskunnassa vastoin ay-liikkeen tahtoa.
Aktiivimallista päätettiin nykyeduskunnassa joulukuussa hallituspuolueiden enemmistön turvin. Koska malli voi leikata pyhää saavutettua etua viisi prosenttia, parlamentaarisen järjestelmän tekemä demokraattinen päätös ei kelpaa ay-liikkeelle.
Aktiivimallia valmisteltiin perinteisesti kolmikannassa, mutta jostain syystä ammattiliittojen keskusjärjestö SAK jäi pois mallia valmistelleesta työryhmästä jo vuonna 2016.
Näin SAK, perinteisesti kolmikannan vankin tukija, luopui ehdoin tahdoin vaikutusmahdollisuuksistaan jo ennakkoon. Näin jälkikäteen voi miettiä, lähtikö SAK tahallaan rakentaakseen aktiivimallista Juha Sipilän (kesk.) hallitukselle miinan.
Senaatintorilla olikin keskusjärjestönä paikalla vain SAK kun taas STTK ja Akava olivat keskusjärjestöinä poissa. Ay-liikkeen rivien yhtenäisyydestä voi päätellä jotakin siitäkin, että aktiivimallin yksi pääarkkitehti oli STTK:n pääekonomisti Ralf Sund, Kalevan pitkäaikainen kesäkolumnisti muuten.
Sund sanoi joulukuussa keskustan äänenkannattajassa Suomenmaassa, että 70 prosenttia työttömistä jää aktiivimallissa saamapuolelle, kun työttömyyden alun karenssipäivät vähenevät seitsemästä viiteen. Hän sanoi myös näin: "Pienillä risuilla on myönteinen vaikutus työllisyyteen. Tässä mielessä vaatiminen on välittämistä."
Senaatintorin puhujalavalla nähdyistä ilmeistä päätellen aktiivimalli on suora syöttö demarijohtaja Antti Rinteen lapaan. Oli hivenen kornia, että hymysuinen Rinne joutui pyytämään yleisöä hiljaisemmaksi, jotta hallituspuolueidenkin edustajat saisivat äänensä kuuluviin.
Vaikka SDP kiistää napanuorayhteyden Hakaniemeen, puolueen kannatus on valahtanut takavuosista niin paljon, että se joutuu nojautumaan entistä enemmän demaritaustaiseen ay-liikkeeseen.
Jos ja kun hallitus ei luovu aktiivimallista ja sen ongelmia korkeintaan pehmitetään, aihe on SDP:lle herkullinen ase eduskuntavaalikampanjaan. Perjantai saa varmaan jatkoa eikä enää vain pelkkänä lyhyenä poliittisena lakkona.
Kauanhan sitä yhtenäisyyden vakuuttelua kestikin, melkein vuorokauden.
Kirjoittaja on Kalevan päätoimittaja.