Lapin yliopisto valitsi rehtoriehdokkaista nuorimman, Oulussa edetään entisen rehtorin johdolla. Uudessa tilanteessa yliopistoilla pitäisi olla aiempaa paremmat edellytykset yhteistyöhön.
Kahden pohjoisen yliopiston rehtorinvaali oli tällä kertaa Rovaniemellä paljon kiinnostavampi kuin Oulussa siksi, että Lapin yliopistoa alusta lähtien johtanut ja erittäin vahvaksi persoonaksi osoittautunut Esko Riepula jäi eläkkeelle. Lapin rehtorikisaan saatiin kolme pätevää ehdokasta, yksi yliopiston sisältä, kaksi ulkopuolelta.
Vaalikollegion valinta oli jopa yllättävän selvä. Valituksi tuli ylivoimaisella enemmistöllä kuvataideakatemian rehtori, Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan mediatieteen professorin virasta virkavapaalla oleva Mauri Ylä-Kotola, jolla on ikää vasta 34 vuotta.
Valinta on rohkea. Kaksi muuta hakijaa, Markku Kivinen ja Vilho Harle ovat valtakunnallisten julkisuusmittarien mukaan nimekkäämpiä tutkijoita, mutta Lapissa luotettiin omaan, nuorta sukupolvea edustavaan hakijaan. Selvänumeroinen valinta kielii lujasta uskosta Ylä-Kotolan kykyihin, ehkä myös Lapin yliopiston itsetunnon vahvuudesta.
Oulun valinta kohdistui odotetusti yliopistoa vuodesta 1993 johtaneeseen Lauri Lajuseen, 56, joskin tällä kertaa vastaehdokas sai enemmän ääniä kuin viisi vuotta aiemmin. Pinnan alla yliopistossa on jonkin verran tyytymättömyyttä Lajusta kohtaan. Kun rehtori on suuri vallankäyttäjä muun muassa yliopiston rahanjaossa, ei hän voi koskaan täysin täyttää kaikkien osapuolten toiveita.
Kyösti Oikarisen tukijoissa oli luultavasti niitäkin, joiden mielestä yhden henkilön kausi yliopiston johdossa ei saisi venyä liian pitkäksi. Kokemus ja sen tuomat taidot ja yhteydet ovat hyödyksi, kun yliopisto ajaa etuaan esimerkiksi opetusministeriön suuntaan. Yliopistojen rehtorien työ on viime vuosina alkanut yhä enemmän muistuttaa toimitusjohtajan työtä, mutta silti pitkät kaudet eivät ole yksiselitteisen hyvä asia. Ne voivat voivat pahimmassa tapauksessa estää uudistumista tai luonnollista kehitystä.
Jos Lajusta kohtaan esiintyy jonkinlaista nurinaa yliopiston sisällä, voi hänen työtään arvioida myös ulkoa. Tosiasiana voi silloin pitää muun muassa sitä, että hänen kaudellaan Oulun yliopistosta on tullut maan monitieteisten yliopistojen kakkonen. Se on varsin vahva näyttö. Muutenkin Lajunen on hyvin energinen ja laaja-alainen vaikuttaja, joka pystyy pitämään Oulun yliopiston lippua korkealla.
Oulun ja Lapin yliopistot ovat tehneet jo pitkään yhteistyötä, mutta eivät sillä intensiteetillä, mitä voisi toivoa. Nihkeyden syyksi on Oulussa esitetty Lapin yliopiston varautuneisuutta, Rovaniemellä taas oululaisten isoveli-asenteita. Osasyy lienee ollut myös yliopistojen rehtorien henkilökemioissa ja kahdessa voimakkaassa persoonassa. Olivat syyt mitkä tahansa, Lapin yliopiston uuden rehtorin soisi katsovan asetelmaa puhtaalta pöydältä ja ennakkoluulottomasti. Lapin ja Oulun yliopistojen tiedepohjat ovat erilaiset, mutta juuri siksi ne täydentävät toisiaan saumattomasti.
Lapin yliopisto voisi hyötyä nykyistä paljon enemmän muun muassa Oulun luonnontieteiden ja tekniikan koulutuksesta ja tutkimuksesta, Oulu taas Lapin yhteiskunta- ja oikeustieteistä sekä taide- ja kulttuuritieteistä. Parinsadan kilometrin päässä toisistaan sijaitsevien yliopistojen yhdistäminen on ainakin lähivuosina epärealistista.
Yhteistyölle kannattaa kuitenkin nyt etsiä uusia väyliä ja uutta syvyyttä. Se on koko Pohjois-Suomen etu, niin monesti kuin tuo hokema onkin lausuttu.
Mauri Ylä-Kotola aloittaa Lapin yliopiston rehtorina ensi elokuun alussa.