Kultaranta-keskusteluissa välittyi tänä vuonna huoli kasvavasta voimapolitiikasta.
Kansainvälisen yhteistyön jatkuminen tarvitsee nyt tekoja ja suuntaa eteenpäin.
Presidentti Sauli Niinistön isännöimissä kaksipäiväisissä Kultaranta-keskusteluissa kuultiin sunnuntaina ja maanantaina poikkeuksellisen huolestuneita puheita siitä, mihin lisääntyvä voimapolitiikka voi pahimmillaan johtaa. Lopputulema oli, ettei oikeastaan mihinkään miellyttävään lopputulokseen pienten maiden kannalta.
Kansainvälisen sopimusjärjestelmän murentuminen tarkoittaisi yksipuolista sotilaallisen ja taloudellisen voiman kunnioittamista, jossa pienten maiden liikkumavara jää ahtaaksi suurten sanellessa.
Kultarannan puheenvuoroissa ymmärrettiin täysin, että voimapolitiikan maailmassa kärsijöinä ovat Suomen kaltaiset pienet maat.
Ilman yhteiseen etuun tähtäävää kansainvälistä sääntöjärjestelmää pienten näkemyksiä tuskin otetaan huomioon. Yhteiset sopimukset ovat pienten maiden turva.
Puheenvuorossaan Niinistö kertoi pohtineensa, onko tilanne kehittynyt jo niin pitkälle, että vain voimalla pärjää. Muutamat esimerkit viittaavat siihen. Venäjä valloitti osia naapurimaastaan Ukrainasta keväällä 2014 vieden maailmaa sotilaallisen voimankäytön suuntaan.
Voiman painottamiseen mennään kovasti myös neuvottelupöydissä, joissa mahtiaseman yksipuolinen hyödyntäminen näkyy.
YK:n yleiskokouksen puheenjohtaja Miroslav Lajcak huomautti, että kansainvälisillä areenoilla päätöksenteosta on tullut neuvottelun sijaan sanelua.
Tällä hän viittaa Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin pyrkimykseen irrottautua useista sopimuksista ja julistaa tuontitulleja Amerikka ensin -politiikan mukaisesti.
Trumpin uhkaileva sanelupolitiikka hämmästytti länsijohtajia epäonnistuneessa G7-kokouksessa Kanadassa kesäkuun alussa.
Kansainväliseen yhteistyöhön tarvitaan edelleen sovitut säännöt ja järjestelmät. Niitä on keskustelijoiden mukaan korkea aika ruveta puolustamaan.
Lajcak korostaa, että sekavaksi muuttunut toimintaympäristö pakottaa etsimään keinoja jatkaa eteenpäin. Tuleen ei kannata jäädä makaamaan.
Niinistö ilmaisi saman avauspuheenvuorossaan sanoessaan, ettei pelkkä huolestuminen muuta mitään – tarvitaan toimenpiteitä, joilla suuntaa muutetaan.
Suomen kannalta tärkein toimenpide on huolehtiminen EU:n yhtenäisyydestä. Tehtävä on haasteellinen, sillä EU on finanssi- ja pakolaiskriisin jälkitunnelmissa halkeilemassa osiin. Lisäksi Venäjän ja Yhdysvaltain nykyjohdot näkevät hajanaisen Euroopan hyödyllisenä omalle toiminnalleen. Siksi Venäjä lyö kiilaa Puolaan, Unkariin ja Tshekkiin.
EU:n puolustusyhteistyön kasvattaminen on johdonmukainen teko korostaa yhteneviä etuja ja arvoja.
Alkuun on päästy. EU-maat ovat sopineet pysyvästä rakenteellisesta yhteistyöstä ja perustaneet puolustusrahaston helpottamaan yhteishankintoja. Suomi on ottanut näkyvän paikan hybridiuhkien tutkimuksessa ja kybertorjunnan kehittämisessä.