"Tää kartta on suunnattu ihan väärin.", "Tuossa on ainakin suota.", "Ei nää mittasuhteet pidä yhtään paikkaa."
Kartta pyörii vimmatusti vuoroin kenenkin kädessä, kun Knuutilankankaan viidesluokkalaisten muodostama Taitajat-joukkue pähkäilee, missä suunnassa tiistaisen luontoseikkailun kolmosrasti sijaitsee.
Ryhmä on juuri suorittanut kakkosrastin, jossa neljä joukkueen jäsentä meloi Lämsänjärveen rakennetulle styroksisaarelle noutamaan karttaa seuraavalle rastille. Melonta sujui hieman mutkitellen, mutta joutuisasti. Melojat oli äänestetty jo etukäteen.
"Yksi on ainakin melonut ennenkin. Hyvin näyttää menevän, vaikka on se varmasti aika vaikeeta", rannalta melontaa seurannut Tuomas Tikanto mietti.
Ensimmäiseltä rastilta Taitajat olivat suoriutuneet leikiten. "Siinä piti tietää ruuansulatuskanavan toiminta. Meillä oli eilen siitä koe", Heidi Isteri paljastaa myhäillen.
Luontoseikkailu on jo perinteeksi muodostunut tapahtuma, jossa viidesluokkalaisia testataan yleistietoudessa, luonnontuntemisessa, ihmisen fysiologiassa ja perussuunnistustaidoissa. Tänä vuonna tehtävien arvioinnissa painotettiin erityisesti joukkueen yhteishenkeä ja yhteistyökykyä.
Taitajat-joukkueessa arvosteluperusteet oli painettu tarkasti mieleen. "Toivon mukaan yhteishenki toimii. Nyt ollaan niin alussa, ettei vielä ole ollut mitään riitoja. Eikä varmaan tulekaan, mutta kaikkeahan voi sattua", Tikanto tuumii.
Kahdeksan hengen joukkueeseen oli koululla ollut tunkua. "Kaikki pojat halusivat mukaan, mutta ei ihan kaikki tytöt. Äänestettiin, ketkä pääsee mukaan", Tikanto selittää.
Kolmannelle rastille Taitajat löytävät eri suunnasta kuin rastivahdit osasivat etukäteen odottaa. Joukkue kuitenkin vakuuttaa löytäneensä suorimman reitin.
Rasti laittaa ryhmän lajittelemaan roskia oikeisiin kierrätysastioihin.
"Onko kivi biojätettä?", Herkko Partanen kyselee. Vieressä Janne Aitamurto huomaa, että pahvimytyn seassa on muovia ja koukkaa sen pois keräysastiasta.
Puheen pulputessa laudanpätkät, paperipussit ja styroksit löytävät oikeisiin laareihin. "Kaikkia ei ole pakko laittaa mihinkään, jos tuntuu, ettei oikeaa paikkaa löydy", nykyään eläkkeellä oleva opettaja Leena Harju muistuttaa.
Harju on vahtinut kierrätysrastia monta vuotta ja kertoo aikoinaan keksineen koko tehtävän. Hän on muokannut tehtävää vuosittain sitä mukaa, kun tieto on lisääntynyt.
"Nykyään koulunkäynti on paljolti yksin puurtamista. Näkee, kuinka koululaiset nauttivat rastien kiertämisestä", Harju iloitsee.
Luontoseikkailuun osallistui tänä vuonna 15 joukkuetta viidestä Oulujoen eteläpuolen koulusta.