Puolueet ovat pullollaan ihmisiä, jotka tietävät olevansa oikeassa. He ovat valinneet liikkeen, joka ajaa hienoja asioita. Muiden puolueiden he tietävät ajavan yleensä huonoja tavoitteita.
Onneksi on tämä monipuoluejärjestelmä. Usea melko tasavahva poliittinen liike tekee tilanteen kirjavaksi, mutta melko hyväksi. Poliitikkojen on tehtävä yhteistyötä, kyettävä sietämään erilaisia ajatuksia.
Kaksi aina oikeassa olevaa liikettä leikkaisi kansan keskelle jyrkän jakolinjan. Katsotaan nyt vaikka USA:n lähestyvien presidentinvaalien paljastamaa kahtiajakoa. Yksi ehdoton valtapuolue olisi tietysti aivan sietämätöntä. Suomalaiset saivat seurata sellaistakin menoa yli 70 vuoden ajan aivan naapurissa. Moni suomalainenkin hurahti luulemaan sitä tavoittelemisen arvoiseksi.
Neuvostojärjestelmä oli käytännössä täysi vastakohta sille, mitä sen selitettiin olevan, tunnustaa nyt Kansan Uutisten kirjeenvaihtajana Moskovassa 60-luvulla ollut toimittaja Sisko Kiuru. Silloin KU oli SKDL:n pää-äänenkannattaja. SKP:n kuoppaamisen jälkeen kupsahti myös peitejärjestö SKDL. Kansan Uutiset jatkaa vasemmistoliiton pää-äänenkannattajana. Lehti kertoi tiistaina seminaarista, jossa aatteelleen aikanaan uskolliset, 60- ja 70-luvuilla Neuvostoliitosta raportoineet toimittajat muistelivat tuolloista ilmapiiriä.
Kiuru myöntää ihmetelleensä ensimmäisen kerran Neuvostoliiton elintasoa ollessaan sotien jälkeen oppikoululaisena silittämässä Mikkelin teatterissa neuvostoliittolaisten laulajattarien upeita esiintymisasuja. Hän näki myös taiteilijoiden siviilivaatteet. Ne olivat kehnompia kuin sodan ajan evakoilla, joiden kaikki omaisuus paloi talvisodan alussa Viipurissa.
Niitä ihmettelyjä ei kerrottu julkisesti. Hyvä kuitenkin, että asia jäi mieleen ja tulee nyt sanotuksi. Se on merkittävä osa ajan kuvaa. SKP:n ja SKDL:n silmäätekevät näkivät Neuvostoliitossa pitkiä aikoja ollessaan paljon sellaista, mitä satunnaisen kävijän katse ei tavoittanut.
Meille "väärin ajatteleville" toimittajille pyrittiin Neuvostoliiton käynneillä näyttämään aina vain parasta. Silti huomasimme paljon sellaista, joka vierotti entistä lujemmin kommunismin ihannoinnista.
Oma ansionsa myös kommunismin ilosanomaa julistaneilla oli. He pakottivat muut miettimään ja perustelemaan näkemyksiään pitävästi. Suomalaiset kommunistitkin oivalsivat, että joidenkin omien tavoitteiden eteenpäin vieminen vaatii yhteistyötä.
Vaikka aatteelinen keskustelu nykyisellään aneemista onkin, monipuoluejärjestelmän kullan arvoinen ominaisuus on monipuolisten näkemysten ja ideoiden esiin nousu. Vauraampia ja koulutetumpiakin me olemme kuin historian missään aiemmissa vaiheissa. Tyytyväisyyden taso ei silti liene korkeimmillaan. Liian tyytyväisiksi ei pidä heittäytyäkään. On uskallettava sanoa, että kaikki ei ole hyvin. Muuten syyllistymme samaan, mistä moitimme aikanaan kommunismia ihannoineita ja järjestelmän virheitä piilotelleita.
Korjattavaa on esimerkiksi siinä, että kaikki eivät osallistu yhteiskunnan rakentamiseen. Työelämästä sivuun joutuneiden suuri määrä ei siinä suhteessa ole edes pahin pulma, vaikka hankala onkin. Niljakkain vitsaus on mittava harmaa talous. Jos harmaan talouden harjoittajat maksaisivat verot ja sosiaaliturvamaksut kuten kuuluu, muiden taakka kevenisi oleellisesti. Samalla riittäisi enemmän rahaa työllistämiseen.
Luulisi, että harmaan talouden kukistaminen olisi puolueita yhdistävä tavoite, oikealta vasemmalle. Kaikki pulman myöntävätkin. Mutta yhteistyön voimaa ei siinä puuhassa käytetä täysimittaisesti. Kyllä vitsaus hoidetuksi saataisiin, jos haluttaisiin. Mistä kiikastaa?