IUA:n (International Association of Universities) tuoreessa tutkimuksessa yliopistojen kansainvälistymismuodoista nousivat tärkeimmiksi: opiskelijoiden liikkuvuus, kansainvälisen tutkimusyhteistyön vahvistaminen, opettajien ja tutkijoiden liikkuvuus, opinto-ohjelmien kansainvälistäminen, kansainväliset kehitysprojektit, yhteiset koulutusohjelmat.
Suurimpina kansainvälistymisen uhkina koettiin "aivovuoto" ja kulttuurisen identiteetin häviäminen. Vaikeimpana esteenä kansainvälistymiselle oli rahoituksen puute. Etä- ja virtuaaliopetusta pidettiin avainalueina kv-toiminnan kehittämisessä.
Tutkimukseen osallistui lukuisa joukko IUA:n jäsenyliopistoja kaikista maanosista. Haasteet, ongelmat ja tavoitteet näyttävät olevan kaikkialla samoja, vain painotukset ja priorisoinnit vaihtelevat maanosittain ja yliopistoittain.
Euroopassa on rinnakkain kehittymässä kaksi tavoitetta: eurooppalainen korkeakoulutusalue (EAHE) ja eurooppalainen tutkimusalue (ERA). Niiden välillä pitäisi olla kiinteä kytkentä, mutta tähän mennessä sitä on ollut varsin vähän. Syyt ovat eurooppalaisessa byrokratiassa.
Bolognan prosessi ja eurooppalainen korkeakoulutusalue ovat Euroopan opetusministerien aloite. Euroopan tutkimusalue sen sijaan on Euroopan komission tutkimuskomissaari Busquinin aloite. Suomi on jo pitkään Euroopan yliopistojen yhteistyöfoorumeilla vaatinut tavoitteiden lähentämistä.
Bolognan prosessin päämääränä on luoda eurooppalainen korkeakoulutusalue vuoteen 2010 mennessä. Konkreettisia toimenpiteitä ovat muun muassa kansallisten korkeakoulututkintojen järjestelmän saattaminen kaksiportaiseksi, opintosuoritusten ja tutkintojen tunnustaminen sekä yhteistutkintojen (joint degrees) ja koulutuksen laadunvarmistuksen kehittäminen.
EU aikoo vahvistaa eurooppalaista tutkimusaluetta kaksinkertaistamalla tutkimus- ja tuotekehitysmäärärahat sekä ryhtymällä rahoittamaan myös perustutkimusta. Kansainvälisen tutkijanuran luomista edistämään on käynnistetty Marie Curie -ohjelma. Näiden toimenpiteiden ja ohjelmien kytkeminen Bolognan prosessiin helpottaisi myös kansainvälistä yhteistyötä peruskoulutuksessa.
Suomen yliopistot haluavat olla kansainvälisessä kehityksessä mukana ja ne ovat aktiivisesti kehittämässä opetusministeriön kanssa sekä eurooppalaista koulutus- että tutkimusaluetta. Suomalaiset yliopistot ovat kansainvälisesti korkeatasoisia ja niillä on hyvä maine maailmalla. Tästä on osoituksena kansainvälisten vaihto-opiskelijoiden määrän jatkuva kasvu.
Yliopistot ovat solmineet kahdenvälisiä opiskelija- ja opettajavaihto- sekä tutkimusyhteistyösopimuksia runsaasti myös EU:n ulkopuolisten yliopistojen kanssa. Oulun yliopistossa ulkomaalaisten vaihto-opiskelijoiden määrä ylitti viime lukuvuonna ensimmäisen kerran kansainväliseen opiskelijavaihtoon Oulusta lähteneiden opiskelijoiden määrän. Oulun yliopistolla on opiskelijavaihtosopimukset yli 300 EU:n yliopiston kanssa sekä kahdenväliset sopimukset 47 yliopiston kanssa.
Suomessa kv-toimintojen kehittämiselle suurin este on sama kuin muuallakin: rahan puute. Opetusministeriö asettaa yliopistoille kv-tavoitteita ja velvoittaa lisäämään runsaasti ulkomaalaisten opiskelijoiden määrää. Määrärahaa tähän ei kuitenkaan ole osoitettu. Kv-toiminta on rahoitettava yliopistoille osoitetuista perusvoimavaroista, jotka ovat käyneet muutoinkin laajentuneeseen toimintaan nähden alimitoitetuiksi. Kv-toiminta ja sen kehittäminen vaativat resursseja.
Muualla maailmassa pidetään luonnollisena, että ulkomaalaiset tutkinto-opiskelijat maksavat saamastaan opetuksesta. Meillä sen estää yliopistolainsäädäntö. Nykyjärjestelmällä ulkomaalaisten opetuksen maksaa suomalainen veronmaksaja ja käytännössä se näkyy yliopisto-opettajien lisääntyvänä työmääränä.
Uusi haaste yliopistoille on yhteistutkintoon johtavien koulutusohjelmien kehittäminen. Kansainvälisiä yhteistutkinto-ohjelmia on jo perustettu useimmissa Euroopan maissa, mutta määrä on vielä alhainen. Eniten ohjelmia on kauppa-, oikeus- ja hallintotieteissä. Useimmat niistä ovat kahden yliopiston välisiä maisteriohjelmia.
Opetusministeriö pitää tärkeänä, että myös suomalaiset korkeakoulut ryhtyvät kehittämään yhteistutkinto-ohjelmia virallisesti tunnustettujen, laadukkaiden ulkomaisten korkeakoulujen kanssa. Yhteistutkintoon johtavassa kaksivuotisessa englanninkielisessä maisteriohjelmassa toinen vuosi opiskeltaisiin omassa yliopistossa ja toinen yhteistyöyliopistossa.
Oulun yliopiston tavoitteena on olla kansainvälisesti ja kansallisesti merkittävä oppimis- ja tutkimusyhteisö sekä osa eurooppalaista innovaatiojärjestelmää. Yliopiston opetuksen ja opiskelun toimintakulttuurin kehittämistä ohjaavat tiedeyhteisöllisyys, opetuksen arvostus sekä alati lisääntyvä kansainvälisyys.
Bolognan prosessi antaa hyvät mahdollisuudet yhteistutkintoon johtavien kansainvälisten maisteri- ja tohtoriohjelmien kehittämiseen. Jokaisessa Oulun yliopiston tiedekunnassa tarvitaan nyt Bolognan prosessiin ja kv-strategian päivitykseen liittyvä suunnitelma: miten, millä aloilla ja keiden yliopistojen kanssa yhteistutkinto-ohjelmia ryhdytään kehittämään.
Oululla on hyvät valmiudet maisteriohjelmien suunnitteluun esimerkiksi kasvatustieteissä ja taloustieteissä, joissa on jo englanninkieliset maisteriohjelmat. Myös vieraiden kielten laitoksilla on hyvät edellytykset vieraskielisten yhteistutkintoon johtaviin opinto-ohjelmiin.
Luulajan teknillisen yliopiston kanssa Oululla on yhteinen tekniikan tohtorikoulutusohjelma. Myös yliopiston painoalat antavat hyvän pohjan neuvotteluille yhteistutkintoon johtavista tohtoriohjelmista hyvätasoisten, ulkomaisten yliopistojen kanssa.