Oulun eteläisessä aluekeskuksessa vallinnut tyytyväisyys aluekeskusohjelmaan pääsystä ei ole johtanut mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Kaikkiaan 17 kunnan yhteistyön onnistuminen vaatii joukkuepelin hallitsemista.
Kolmen seutukunnan, yhteensä 17 kunnan Oulun eteläinen aluekeskus omaa paljon kehittymisen edellytyksiä, mutta niitä on toistaiseksi kyetty tai haluttu hyödyntää vain pieneltä osin. Ylivieskan, Nivala-Haapajärven ja Siikalatvan seutukunnissa on aivan liian usein tapana vetää oman seudun suuntaan, kun pitäisi ensiksi miettiä koko aluekeskuksen kannalta edullisinta ratkaisua. Huoli ei ole vain ulkopuolisten havaitsema, vaan tilanne myönnetään myös aluekeskuksen sisällä. Silti asennetta on vaikea muuttaa.
Aivan ensimmäinen tehtävä Oulun eteläisellä olisikin alueen tunnettuuden nostaminen. Vaikkapa Kainuuseen verrattuna se on vähäistä. Juuri Kainuuseen vertaaminen on osuvaa siksi, että alueet ovat väkimäärältään suunnilleen samankokoiset. Laajuus aiheuttaa myös hankaluuksia, mutta oikein oivallettuna se on merkittävä voimavara.
Kalajoelta Rantsilaan ulottuva alue ei ole pinnanmuodostukseltaan yhtä vaihteleva kuin on kumpuileva Kainuu, mutta myös matkailussa Oulun eteläisellä on nykyistä enemmän voitettavaa. Myös siinä yhteydessä pitää muistaa aluekokonaisuus. Meren hiekkaiset rannat sekä kauniit järvi- ja jokimaiset pysyvät edelleen arvossaan ja sijaintikunta huomataan, vaikka markkinoinnissa muistutetaan yhteisestä aluekokonaisuudesta.
Jokaisessa aluekeskuksessa tarvitaan selkeä keskuspaikka. Ulkopuolisen silmin se löytyy myös Oulun eteläisestä. Ylivieskan keskeistä asemaa on muiden vaikea kiistää asiasyillä, mutta niin vain aluekeskuksen sisällä yritetään monesti tehdä. Jos tärkeästä perusasiasta ei päästä yksimielisyyteen, ongelmia on vaikea välttää. Yhteistyössä on arvostettava kaikkia osapuolia, mutta keskuspaikalla pitää on oma selkeä tehtävänsä.
Osansa epäilyjen heräämiseen on silläkin, että Ylivieskassa vallitsee sisäistä kestokähinää. Ristiveto olisi saatava loppumaan mieluummin heti, mutta ennen kunnallisvaaleja se voi olla vaikeaa. Niissä on takaraja. Oulun eteläisen muilla kaupungeilla ja kunnilla on oikeus edellyttää, että Ylivieska ryhdistäytyy sisäisesti. Silloin se voi tarjota yhteistyöhön panoksen, jollaista aluekeskuksen vetäjältä odotetaan.
Aluekeskuksia perustettaessa niiltä edellytettiin toimivia ohjelmaehdotuksia. Siinä Oulun eteläinen onnistui erinomaisesti. Hyvätkään alueelliset ideat eivät kuitenkaan johda tulokseen ilman määrätietoista ja yksituumaista työtä.
Aluekeskuksen kaikki kunnat hyötyvät, mikäli Oulun eteläisessä saadaan aikaan ohjelman järein hanke, korkeakoulukeskus. Siihen on tarkoitus koota yliopistotason, ammattikorkeakoulujen sekä keskiasteen oppilaitosten koulutusta alueen tärkeimpien teollisuudenalojen tarpeisiin. Tuollaisen hankkeen toteuttamisen tärkeys täytyy olla alueen jokaisen kunnallismiehen muistissa silloin, kun he tapaavat valtakunnan päättäjiä.
Vieraskielisen nimen saanut Wellnes Park tähtää hyvään tavoitteeseen, koko alueella kasvavien sosiaali- ja terveydenhuollon pulmien ratkaisuun. Hämmästyttävää on, että väistämättä eteen tulevien vaikeuksien voitto kiinnostaa alueen seutukuntia kovin epätasaisesti. Kaikkien täytyy ymmärtää, että itsestään ne eivät ratkea.