Jotkut saa pelata nurtsilla, helsinkiläisen Keikyn maalivahti ja puolustaja manaavat, kun velloutuvat melkein kaulaansa myöten suossa.
Suon imu on vahvaa. Maalivahdin tontti on velliä melkein joka kentällä, mutta moni joukkue saa tosiaan pelata lähes kantavalla alustalla suopotkupallon tämänvuotisissa MM-kisoissa. Viime kesän kuivuus tuntuu vielä.
Jo avauspäivänä perjantaina Vuorisuolle tarpoi 7000—8000 ihmistä. Vilkkainta on lauantaina, ja loppupelit käydään sunnuntaina. Maanantai voi monella pelaajalla mennä sairastaessa sekä rasitusta että liiallista nestetankkausta.
Äkkiseltään hyllyvällä suolla pelaaminen vetää sippiin. Pisin peli kisojen historiassa kesti 2 tuntia 20 minuuttia. Se teki naisjoukkueista selvää kaksi vuotta sitten.
Tosikkomainen urheilu on suopotkupallosta kaukana. Joka toisella pelaajalla on olutpullo, -tölkki tai -tuoppi mukanaan. Tupakka tuoksuu vahvemmin kuin suomura.
Valkosisaret kuraantuivat
Salolainen HV eli hoitsut vapaalla -joukkue naukkasi pikkuisen roseviiniä otteluvoiton kunniaksi. Tosin voitto tuli epäurheilijamaisesti: vastustaja ei saapunut kentälle. Ne pelekää meitä, salolaishoitsut tuumasivat vastapuolen kotimurretta matkien.
Terveyskeskuksen hoitajat ovat koko talven keränneet rahaa Hyrynsalmen matkaansa. On pidetty myyjäisiä ja kirppareita. Kannustematka siis, mutta ilman työnantajan panosta. Joinakin kesinä porukka on käynyt souturetkellä yhdessä.
Hoitoalalla tarvitsee hyvää kuntoa. Tärkeää on myös, että toimitaan hyvin yhteistyössä. Tällainen lujittaa yhteishenkeä. Olemme vapaallakin paljon yhdessä, mutta työasioista ei puhuta. Ja parasta porukassamme on, että kaiken ikäiset osallistuvat, melkein viisikymppisetkin, Jaana Nurmi kertoi.
Rovaniemeläinen kaveriporukka AC Ressu pelaa tavallista jalkapalloa, salibandyä ja lentopalloa yhdessä ja suofutista nyt toista kertaa. Kolmikymppisten Lapin miesten tavoite on pärjätä pelissä ja parantaa viime kesän sijoitusta.
Kotiväki päästi miehet matkaan suosiolla. Viime kesän kuvia on näytetty, joten homman idea on tiedossa. Kotona evästettiin, ettei pidä ensimmäisenä iltana juoda muistiaan. Osa porukasta hiihtelee vielä vapaina.
Suofutisreissun hauskuus alkaa jo Rovaniemellä, kun tavataan kavereita ehkä pitkästä aikaa. Homma kokonaisuutena on hauskaa. Yötä ollaan puolijoukkueteltassa, 16 jätkää, grillataan sapuskat, juodaan kaljaa. Päivällä ei kestä paljon juoda, ettei mene pelikontrolli, kaksi maalia potkaissut Pekka Saari selvitti.
Ahdasta Vuorisuolla
Vuorisuon stadion vetää juuri ja juuri nykyiset 264 joukkuetta. Moni porukka jäi varasijalle. Järjestävien Suoparonien mukaan osanottajamäärän kasvattaminen vaatisi tien leventämistä ja uusien kenttien raivausta.
Myös sähkö-, vesi- ja vessasysteemit ovat jo lujilla. Ilman kateutta ei mikään tapahtuma suju. Suopotkupallon areenoille olisi tulijoita keräämään rahaa. Jukka
Seppänen Suoparoneista sanoi, että viime kesästäkin tehtiin valitus anniskeluoikeuksista. Ravintolayrittäjiä olisi mielellään tullut keräämään rahat pois.
Myyntiä hoitavat Pölhövaaran metsästysseura ja Moisiovaaran Palloseura ovat yhteistyökumppaneitamme. Metsästysseura nostaa kentiltä kannot ja Palloseura tekee kentät. Sanon mukaan pyrkiville, että tulkaa tekemään Sonkajärvellä Eukonkantokisoissa on 400 talkoolaista, täällä meitä talkoilee vain viisi suoparonia. Muille maksetaan, Jukka Seppänen sanoi.
Paikallistaloudessa suopotkupallo tuntuu. Pelaajat ja huoltojoukkueet majoittuvat pääosin Ukkohallaan ja Paljakkaan, Vonkan ja Ristijärven leirintäalueille ja myös Kajaanin hotelleihin. Muutamia metsäleirejäkin on pystytetty.
Hyrynsalmen pikkupojille suostadion on tulon lähde. Parikymmentä poikaa kerää tyhjiä pulloja ja juomatölkkejä. Jari Kemppainen, 11, oli jo parissa tunnissa koonnut 17 kassillista palautuspulloja. Hän arvioi, että päiväansio on noin 50 euroa. Rahan Jari käyttää mieliharrastuksiinsa, kuten kalastusvälineisiin.