Meno Oulun seudun yhteispäivystyksessä on välillä hurjaa. Etenkin viikonloppuisin poliisi ja ambulanssit kiikuttavat sinne monenlaisia urvahtaneita kansalaisia. Jotkut tarvitsevat paikkailua, jotkut taas eivät. Yhteistä heille on, että he ovat niin änkyräkännissä, että eivät tajua tästä ankeasta ja arkisesta maailmasta yhtikäs mitään.
Juopot ja kaikkien aineiden sekakäyttäjät terrorisoivat ympäristöään. Melua, mölyä ja sähellystä riittää. Odottajat saavat kuulla tappelussa hävinneen sankarin uhoavan kännykkään voittajalle uusinnasta tai petetyn osapuolen katkeraa puhelua entiselle kullalleen.
Lapset pelkäävät, ja mummot ja vähän nuoremmatkin säikkyvät. Moni sairas kaipaisi aivan liian pitkän odotukseensa aikana lepoa. Nuku sitten siinä näiden melskaavien sankareiden joukossa!
Pientä parannusta on luvassa poliklinikan remontin yhteydessä, mutta potilaita ei voi eristää väliseinillä omiin looseihinsa. Silloin pääasia, potilaiden terveydentilan valvonta kärsii.
Ääntäkään ei voi kohtuudella eristää, joten ihmiset saavat edelleen seurata humalaisten perhe- ja muiden draamojen jankuttamista.
Onnettominta on, että suuri osa näistä häiriköistä on ihan väärässä paikassa. Jos kaupungissa olisi selviämisasema, voisi siellä sairaanhoitaja katsoa, tarvitseeko jotain kiikuttaa poliklinikalla, vai onko kyseessä vain sellainen perushumala, joka heikkenee vähäksi aikaa nukkumalla.
Vaikka selviämisasema on kallis, sellaiseksi tulee myös päihtyneiden turha seilaus päivystykseen. Nopeaa sairaanhoitoa tarvitsevat pitää tietenkin hoitaa, vaikka he olisivat ympärihumalassa ja möykkäisivät tai haistattelisivat vaikka kuinka paljon.
Suuri osa päihtyneistä on siinä kunnossa, että heitä ei voi panna hoidon tai sen tarpeen tutkimisen jälkeen pois, koska jalat ja pää eivät pidä. Putkaankaan heitä ei voi viedä, koska he voivat tarvita valvontaa.
Niinpä yhteispäivystyksen arkea on, että aamulla siellä heräilee viidestä kymmenen miestä ja joskus joku nainenkin. Usein he kuuluvat poste restante -osastolle.
Eihän tässä ole mitään järkeä. Päihdevammaiset sitovat paljon hoitohenkilökunnan aikaa. Vartijan pitää olla parhaimpien vierellä pitää koko ajan olla pitämässä heitä aisoissa.
Ei ihme, että henkilökunnan pinna kiristyy ja yhä useammin kuuluu kysymyksiä, mikä maa, mikä valuutta! Olemmeko selviämisasemalla vai päivystyspoliklinikalla? Mikä on sairauden nimi?
Siksi selviämiskeskus on hyvä asia. Tai on ihan sama, millä nimellä se kulkee kaupungin organisaatiossa. Pitää vain olla jokin muu paikka kuin poliklinikka.
Valmisteilla oleva putkalaki ei tuo suoraan vastausta pulmaan. Tilanne jatkuu ennallaan, ja muutamia selviämisasemia on toteutettu eri tavoilla Suomessa.
Parasta aikaa valmistellaan Oulun seudun yhteistä päihdehuoltosuunnitelmaa. Selviämisasema on kytkettävä oleelliseksi osaksi tätä suunnitelmaa.
Sairaalassa täytyy tietää tasan tarkkaan, mitä tällaisille potilaille tehdään. Kenenkään etujen mukaista ei ole, että he makaavat poliklinikalla.
Niin ja sitten pääasia. Yhteispäivystyksessä on edelleen aivan kohtuuttomat jonot.
Jonotuksen ärsytystä eivät möykkäävät humalaiset kyllä ainakaan pienennä. Heidän hoitonsa siirtäminen muualle lyhentäisi myös jonotusaikoja.