Äitini sairastaa keuhkoahtaumatautia ja hän saa välillä hankalia hengenahtauskohtauksia. Tällainen kohtaus yllätti tiistaina 3.10. Isäni soitti hätäkeskukseen, josta lähetettiin ambulanssi heille, saapumisaika noin kello 19.
Äitiä oli ensihoidettu kotona, ajettu ekg, verenpainemittaukset ynnä muita perusasioita. Tilanne katsottiin kuitenkin sen verran hankalaksi, että äitini kuljetettiin OYSin yhteispäivystykseen.
Saavuttuaan yhteispäivystykseen äiti jäi paareille makaamaan, verenpaine mitattiin ja siinäpä se. Tippateitä ei oltu avattu ambulanssissa, koska siihen ei sillä hetkellä ollut tarvetta. Äitini jäi odottamaan lääkärille pääsyä.
En tiennyt äitini joutuneen edellisenä päivänä päivystykseen, kun soitin hänelle keskiviikkona. Itkien äitini kertoi odottaneen edellisestä illasta lähtien, että joku katsoisi häntä. Oli yrittänyt ohi meneviltä hoitajilta kysyä muttei heillä ollut aikaa pysähtyä kuuntelemaan huonosti hengittävän ja voipuneen naisen asiaa.
Tulin itse päivystykseen keskiviikkona kello 17 jälkeen. Eteisestähän ei pääse eteenpäin ilman vuoronumeron ottoa ja jonottamista sairaanhoitajan puheille. Ei jonoa ennen minua, mutta odottelinpa siinä 15 minuuttia ennen kuin pääsin hoitajan puheille kyselemään äitini olinpaikkaa.
Hoitaja ei uskonut kun sanoin äitini olleen eilisillasta odottamassa, väitti, että on varmasti jossain muualla jo! No kun ei ollut, vaan löysin hänet makaamassa paareilta voipuneena ja horroksessa.
Hoitajia ei näkynyt tai jos ohi joku sattui menemään, menivät kiiruusti ettei ehtinyt sanaakaan sanoa. Kunnes oltiin tunnin verran siinä ihmetelty, joku hoitaja tuli kysymään nimeämme. Sanoin, että äitini on edellisestä illasta odottanut. Hoitaja sanoi palaavansa, kunhan toimittaa toisen apua tarvitsevan hoitoon.
Odotettiin taas tunnin verran. Hoitaja tuli nyt kysymään äidiltäni hänen asiaansa ja otti ylös henkilötunnuksen. Ja taas odoteltiin. Jonkin ajan kuluttua hoitaja tuli sanomaan ettei koneella näy tietoja. Ihme juttu! Ihminen tulee ambulanssilla ja katoaa koneen uumeniin!
Noin kello 19 erittäin ystävällinen nuori mieslääkäri tuli hakemaan äitini katsottavaksi, pahoitteli tapahtunutta, kuunteli äitiäni huolellisesti. Loppujen lopuksi, hoidon puutteesta huolimatta, äitini kotiutui. Ei voi kehua hyväkuntoisena, mutta hän ei missään nimessä halunnut jäädä sairaalaan enää. Kiitos kuitenkin tälle asialliselle lääkärille, kun jaksoi kuunnella ja hyvin hoitaa äitini.
Olen erittäin huolestunut päivystystoiminnasta OYSissa. Ihmiset joutuvat kipeinä odottamaan tuntikausia ja näköjään osan he hukkaavat siellä. Syömättä ja juomatta ilman tippaa äitini oli vuorokauden paareilla odottamassa, sellaista ei voi mitenkään hyväksyä.
Itsekin hoitajana katselin päivystystoimintaa omasta näkövinkkelistä. Ystävällisiä, kiireisiä hoitajia, jotka varmasti tekevät parhaansa kovan työpaineen alla. Käykääpä päättäjät katsomassa paikan päällä sitä touhua. Eipä uskoisi, että elämme hyvinvointiyhteiskunnassa.
Tuohtunut äitini ja muidenkin potilaiden kohtelusta
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.