"Yhteisökasvatuksellinen lähestymistapa on ratkaisu nykypäivän koululaitoksen ongelmiin. Viime aikoihin asti yhteisöllinen elementti on kuitenkin puuttunut täysin opettajankoulutuksesta", kasvatustieteiden tohtori Kalevi Kaipio päivittelee.
Oleellista yhteisökasvatuksessa on, että oppilaat otetaan aktiivisesti mukaan suunnittelemaan ja päättämään luokan yhteisistä asioista. Metodi puree erityisesti koulukiusaamiseen.
"Koulujen ongelmana on, että ne usein toimivat vain tiedon siirtäjinä, eivätkä kasvatukselliset tavoitteet tue persoonallista kasvua. Yhteisökasvatuksen ansiosta oppilaiden luottamus ja viihtyvyys paranee. Myös häiriökäyttäytyminen selkeästi vähenee luokassa. Oppilaiden keskinäisten ristiriitojen ratkaisutavat muuttuvat rakentaviksi", Kaipio luettelee.
Mairit Toropaiselta löytyy yli 30 vuoden kokemus ala-asteikäisten opettajana. Jo uransa alussa Toropainen hyödynsi Kaipion yhteisökasvatusideaa omassa työssään. Hän haluaa jättää metodin perinnöksi uusille opettajasukupolville toimivana ja koulukiusaamista tehokkaasti kitkevänä.
"Luokkakokous on metodin perusjalka. Opettaja keskustelee, suunnittelee ja toteuttaa luokkaa koskevat asiat yhdessä oppilaiden kanssa. Luokkakokouksessa jaetaan puheenvuoroja tasaisesti. Kaikki oppilaat ovat samalla viivalla ja saavat äänensä kuuluviin tasapuolisesti."
Kokouksia järjestetään joka toinen viikko. Niissä keskustellaan koululaisten omista aiheista. Keskustelulaatikkoon voi jokainen jättää omia aiheitaan.
"Asiat käsitellään anonyymisti. Esimerkiksi kiusaajaa ei mainita nimeltä, vaan puhutaan asioista asioina, yleisellä tasolla", Toropainen kuvailee.
Vuosien varrelle on Toropaisen mukaan mahtunut huikeita tapauksia, joissa hiljaisista, yksinäisistä ja syrjäytyneistä lapsista on tullut rohkeita ja itsevarmoja yläasteikäisiä. "Lähtökohtana on, että jokaisella on fyysinen ja psyykkinen koskemattomuus, jota on kunnioitettava. He kasvavat arvostamaan ja pitämään kaikkia luokan jäseniä tasaveroisina. Myös erilaisella lapsella on mahdollisuus olla luokassa oma itsensä."
Opettaminen ei saa olla hänen mielestään pelkkää kuria, vaan osallistumista. Opettajan täytyy aidosti kiinnostua oppilaidensa hyvinvoinnista ja haluta kaivautua pintaa syvemmälle. "Vaikeistakin asioista keskustellaan ja päätetään yhdessä. Metodi tekee luokan työilmapiirin paljon paremmaksi, vaikka ei ihmeitä vaadikaan", Toropainen kiteyttää.