Sosiaalisen verkoston tuki on keskeinen selittävä tekijä syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten selviytymisessä. "Viime kädessä monta perhettä tai nuorta kannatteli se, oliko elämässä läheisiä ihmisiä", havainnollistaa lasten ja nuorten syrjäytymisestä perjantaina väittelevä Anna-Liisa Lämsä.
"Viranomainenkin voi olla lähiomainen", Lämsä lisää. Pääasia on, että jossain on ihminen, jolta saa neuvoa.
Lämsä perehtyi väitöstyössään lasten ja nuorten syrjäytymisongelmaan 1990-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkimuksen aineistona ovat lähes tuhannen oululaisen alle 25-vuotiaan lastensuojelun tai toimeentulotuen asiakkaan asiakirjat vuosilta 1992-1997.
Monen syrjäytymistarinan taustalla on yhteiskunnan nopea muutos. "Suomi muuttui 1960-luvun jälkeen nopeammin kuin mikään muu maa", Lämsä kuvaa tilannetta. Parissakymmenessä vuodessa tapahtui mittavaa muuttoliikettä ja kaupungistumista, jotka johtivat yhteisöllisyyden muuttumiseen ja katoamiseenkin.
Lämsä mainitsee yhtenä esimerkkinä voimavaroista isovanhemmat, jotka nykyään asuvat usein niin kaukana, että heiltä lastenhoitoapua ja arjen kasvatusneuvoja saa kovin harvoin.
"Lisäksi 1990-luvulla korostui ihmisten oma vastuu, myös kasvatukseen liittyen", Lämsä lisää. "Toisaalta on totuttu ajattelemaan, että on jopa häpeällistä pyytää apua."
Monet sosiaalihuollon asiakkaina olevista lapsista jäävät vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmien vuoksi ilman aikuisen riittävää huolenpitoa. Nuoret puolestaan ovat usein koulutuksen ja työmarkkinoiden ulkopuolella.
Lämsä kohtasi tapauksia, joissa 3-4-vuotiaita jätetään päiväksi yksin kotiin tai 6-8-vuotiaan lapsen ongelmana on päihteidenkäyttö. Lämsä korostaa kuitenkin, että sosiaalihuollon asiakkaat ovat moninainen ryhmä. "Kaikki eivät suinkaan ole moniongelmaisia. Osa hakee itse apua ajoissa ja tulee toimeen hyvin vähällä tuella. Selviytymistarinoitakin on."
Tutkimuksessa löytyi yhdeksän elämänhallinnan ja syrjäytymisen perusteella jäsentyvää asiakkuustyyppiä, joiden tuen tarve vaihteli. Tutkimuksen anti käytännön työlle on erilaisia asiakkuustyyppejä kuvaava malli, jota voidaan hyödyntää asiakkaiden tilanteita määritettäessä.
"Malli on työkalu auttamistyölle, ja sitä on jo kokeiltukin", Lämsä kertoo. Ensisijaisia sovelluskohteita ovat olleet tähän mennessä lasten ja nuorten hyvinvointiselonteot ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyprojektit.
Anna-Liisa Lämsän väitöskirja "Tuhat tarinaa lasten ja nuorten syrjäytymisestä - Lasten ja nuorten syrjäytyminen sosiaalihuollon asiakirjojen valossa" tarkastetaan Oulun yliopistossa perjantaina kello 12.