Ihmisten juuret ovat nykyisin löyhässä. Maakuntaviesti alkaa olla ainoita paikkoja, joissa kotiseuturakkaus ja pitäjähenki enää kukkivat, Jukka Pekkala pohtii.
"Yhteisöllisyyden katoamisesta puhutaan paljon. Täältä sitä vielä löytyy", hän sanoo.
Sitä samaa löytyy Jukka Pekkalan sydämestä. 31-vuotias metsätalousinsinööri on hiihtänyt Haapaveden maakuntaviestijoukkueessa 13-vuotiaasta asti joka vuosi. Korjaus. Kerta on jäänyt väliin nuorten MM-tarkkailujen takia.
"Maakuntaviesti on itsestäänselvyys, vaikka henkilökohtaiset tavoitteet ovatkin muualla. Ei velvollisuus, mutta kunnia-asia", hän selittää.
"Ja onhan tämä hieno perinne, jota kannattaa pitää yllä."
Samalla maakuntaviesti on hiihdon pr-tapahtuma ja pitäjätason penkkiurheilijoille tärkeä tapaus.
Kotiseuturakkaus ja pitäjähenki ovat hiihtäjälle muun muassa sitä, ettei kirjoja siirretä opiskelupaikkakunnalle. Näin maakuntaviestissä voi edelleen edustaa kotikuntaa. Niin Pekkalakin teki, vaikka asui Joensuussa vuosia. Viime vuodet hiihtäjä on taas viihtynyt Haapavedellä.
"Haapavesi on hiihtäjälle hyvä paikka elää ja asua, sillä hiihto on aina ollut täällä voimissaan ja kunniassaan. Kisareissuilla huomaa, että Haapavesi tunnetaan hiihtopitäjänä."
18 vuoden aikana maakuntaviesti ei ole kovin paljon muuttunut, Pekkala sanoo. Ellei lukuun oteta näkökulman muutosta: pieni poika on venynyt isoksi korstoksi.
"Yleisen sarjan kärkihiihtäjät tuntuivat silloin sankareilta ja tapahtuma valtavan isolta", Pekkala virnistää.
"Voimasuhteet ovat tietysti muuttuneet, Kuusamo hallitsi silloin", hän muistaa.
"Harrastajamäärän hiipumisesta puhutaan paljon, mutta ei tämä minusta kyllä kovin huolestuttavalta näytä. Täällä on mukana joukkueita vaikka kuinka paljon."