Pitkälti vapaaehtoistyöhön perustuvassa Mannerheimin lastensuojeluliitossa (MLL) verotusasioita on jouduttu pohtimaan tuotemyynnin osalta.
"Tuotemyynti on arvonlisäveron alainen, jos se ylittää tietyn rajan. Suurimmassa osassa nämä summat eivät edes ylity", toteaa talous- ja hallintojohtaja Seppo Ristilehto MLL:sta.
Summan ylittyessäkin yhdistyksillä on ollut mahdollista hakea verohuojennusta. "Verottajan tulkinta, milloin tuotemyynti rupeaa häiritsemään kilpailua, on ollut häilyvä."
Lisäksi internet on mutkistanut asioita, sillä sen kautta tehty tuotemyynti voidaan helposti tulkita kaikille avoimeksi. Ristilehdon mukaan esimerkiksi yhdistyksen ylläpitämissä perhekahviloissa ei harjoiteta liiketoimintaa.
"On eri asia puhua yksittäiselle ihmiselle suuntautuvasta hyvästä kuin kansalaisjärjestön yhteisöllisestä hyvästä. En näkisi, että sen voisi rinnastaa liiketoimintaan."
Oulun naisvoimistelijoissa on myös mietitty tarkkaan veroseuraamuksia. Jumppatunneille ei voi myydä kertalippuja, sillä se olisi jo kaikille avointa liiketoimintaa. Asia on ratkaistu myymällä sarjalippuja ja edellyttämällä jäseneksi liittymistä. Kahvilatoimintaa järjestetään vain satunnaisesti ja seuran tuotteiden myynti on rajattu vain jäsenille.
Jos liikuntaseurojen toiminta alettaisiin tulkita verolliseksi liiketoiminnaksi vastaavia palveluksia tarjoavien yrityksien tapaan, olisi se toiminnanjohtaja Eeva Juolan mukaan katastrofi.
"Se olisi monen pienen seuran kuolemaksi. Verollisuus myös kohottaisi hintoja."