"Hieno tilaisuus tämä veteraanien kirkkopäivä. Tuntuu koko ajan siltä, että omien joukossa ollaan", tunnustaa kajaanilainen sotaveteraani ja -invalidi Unto Rautiainen.
Unto Rautiainen nauttii vaimonsa Irja Rautiaisen kanssa Kainuun prikaatin ruokasalissa 1400 juhlavieraan ja muutaman varusmiehen seurassa nakkikastiketta ja perunoita.
"Hyvää ruokaa on nykyajan sotilailla. Parempaa kuin mitä silloin saatiin. Jäätynyttä hevosenlihaa oli tarjolla ja kaurapuuroa. Jos oli niitäkään", Unto Rautiainen muistelee.
Pitkän ruokapöydän päähän on parkkeerattu vihreä rollaattori.
"Kaksi kertaa haavoituin. Uhtualla räjähti keskiraskas, 90 millimetrin kranaatti kahden metrin päässä minusta. Sain sirpaleita jalkaan, mutta vähällä selvisin, sillä neljän metrin päässä ollut kaveri kuoli. Torniossa taas saksalaiset ampuivat luodin vatsasta läpi. Luoti osui ulos tullessa selkänikamaan, ja kävely on ollut heikkoa siitä lähtien."
Sota kosketti myös Irja Rautiaista. Hän joutui lähtemään kaksi kertaa evakkoon Ristijärveltä.
Entiset aseveljet olivat vastassa Lapin sodassa myös haapavetistä pioneeria Jaakko Pirnestä. Myös Äänislinna eli Petroskoi ja Karjalan kannas tulivat kolmen sotavuoden aikana tutuksi.
"Pahaltahan se Lapin sota tuntui, kun saksalaiset ensin rakensivat ja sitten hävittivät kaiken. Meidän osasto rakensi Kemijoen yli sillan, että rautatieliikenne pääsi yli."
Haapavedeltä matkusti Kajaanin Pohjois-Suomen veteraanien kirkkopäiville 17-henkinen seurue.
"Enemmänkin olisi bussiin sopinut", Jaakko Pirnes miettii.
Pioneeriveteraani meni vihille vaimonsa Anja Pirneksen kanssa 59 vuotta sitten. Jaakko Pirnes on kiitollinen siitä, että on saanut elää pitkään läheistensä kanssa.
"Muutaman kerran autokolonnan edessä miina räjähti, mutta muuten selvisin haavoittumatta. Kai sitä ei minun ollut tarkoitus siinä rytäkässä kuolla", Jaakko Pirnes vakavoituu.
Ylivieskalaiset Kalervo ja Kerttu Tuomikoski olivat kirkkopäivillä viidettä kertaa. Kalervo sanoo, ettei ehtinyt sotarytinöihin nuoren ikänsä vuoksi.
"Oulussa olin koulutuskeskuksessa vuonna 1944. Sota ehti onneksi loppua, ennen kuin ehdin rintamalle."
Kirkkopäivien juhlapuhuja, kenttäpiispa Hannu Niskanen kiitti veteraaneja siitä perinnöstä, jonka he ovat Suomelle antaneet.
"Ristiriitojen ja jännitteiden maailmassa tarvitaan kykyä kantaa vastuuta ja etsiä enemmän yhteistä hyvää kuin omaa etua, kykyä neuvotella ja sopia sekä tehdä yhteistyötä. Sitä te veteraanisukupolven edustajat olette kansallemme opettaneet", Niskanen pohtii.
Kenttäpiispa Niskasen mukaan Suomen osallistuminen kansainvälisiin rauhanturvatehtäviin on yksi ilmaus veteraanien perinnöstä.
"Maamme on halunnut toimia kansainvälissä yhteyksissä mieluummin lääkärinä kuin tuomarina", Niskanen linjaa.