Serbian presidentin Boris Tadicin ja pääministeri Vojislav Kostunican poliittinen yhteiselo on jäämässä lyhytaikaiseksi, vain kolmeksi kuukaudeksi. Serbia on palaamassa vanhoihin uomiinsa, arvovaltataistelun ja puoluepolitiikan temmellyskentäksi, josta hyödyn keräävät äärikansallismieliset radikaalit.
Presidentti Tadicin kehottaessa Kosovon serbejä äänestämään 23.lokakuuta pidettävissä Kosovon parlamenttivaaleissa pääministeri Kostunica antoi päinvastaisen kehotuksen: ei ole yhtään hyvää syytä osallistumiselle, koska serbeille ei ole annettu vaadittuja turvatakeita
Samalla tavalla ovat jakautuneet Kosovon serbitkin. He odottivat, että Belgrad helpottaisi heidän epätietoisuuttaan tekemällä yksimielisen päätöksen.
Yleistä hämmennystä lisäsi Serbian ortodoksinen kirkko. Sen suurta arvonantoa nauttiva päämies patriarkka Pavle asettui 34 vuoden Kosovon kokemuksen voimalla vastustamaan äänestämistä. Kirkon asema on sosialismin kauden jälkeen jatkuvasti vahvistunut ja yksityisten kirkonmiesten kannanotot ovat yhä poliittisempia. Kosovossa ortodoksikirkko luostareineen on ollut ainoa, joka on pystynyt tarjoamaan turvaa serbeille.
Äärikansallismieliset
vaativat Tadicin eroa
Presidentti Tadic vaatii vastineeksi länneltä, että se toteuttaa kolmen kuukauden aikana sen mihin ei ole päästy kevään 1999 pommitusten jälkeen: serbeille taataan kansainvälisesti hyväksytty paikallishallinto, jossa on oma poliisi, oikeuslaitos, terveydenhuolto ja koululaitos. Muussa tapauksessa Tadic tulee kehottamaan serbikansanedustajia vetäytymään Kosovon parlamentista 90 päivän jälkeen.
Serbian vaaleissa hyvin menestyneet äärikansallismieliset radikaalit ryhtyivät heti vaatimaan presidentti Boris Tadicin eroa. Heillä on 82 edustajaa parlamentissa, mutta aloitteen tekemiseen tarvitaan 84 edustajaa.
Presidentin erottamiseen tarvittaisiin ensinnäkin kaksikolmasosaa kansanedustajista. Lisäksi olisi järjestettävä kansanäänestys, jossa eron taakse tulee saada yli puolet äänestäjistä.
Laki on peräisin Slobodan Milosevicin ajalta. Se oli tae sille, että presidenttiä on itse asiassa mahdoton erottaa. Jos erottaminen epäonnistuu, tulee parlamentti hajottaa. Tämän vuoksi arvellaan, että radikaalit itse asiassa haluavatkin hallituksen kaatamista ja uusien parlamenttivaalien pitämistä. Niissä vaaleissa he uskovat olevansa vahvoilla.
Kosovon serbien
tunteet kuumina
Kansalaiset ovat ymmällään. Vielä enemmän tämä koskee Kosovon serbejä. Useimmat Kosovon serbijohtajista katsovat presidentti Tadicin taipuneen kansainvälisen yhteisön painostuksen alle. Heidän mielestään länsi tarvitsee serbien osallistumista saadakseen legitimiteetin vaaleille ja hallintoelimille.
Kansainvälinen yhteisö taas puolestaan korostaa, etteivät serbit tule saamaan ääntään kuuluville, elleivät he osallistu Kosovon väliaikaisten instituutioiden työskentelyyn.
Tunteet käyvät kuumina Serbiassa, missä katsotaan, ettei kansainvälinen yhteisö ei ole kyennyt turvaamaan perusihmisoikeuksia: turvallisuutta, sananvapautta ja liikkumisvapautta. Kodeistaan paenneiden paluu on ollut minimaalista ja palanneita vastaan on ollut hyökkäyksiä. Maaliskuussa serbeihin kohdistuneet väkivaltaisuudet ovat tuoreessa muistissa.
Albaanijohtajien vaatimukset itsenäisyydestä lyövät pitkän varjon 100 000 serbiasukkaan ja Serbiassa oleskelevien 250 000 Kosovon pakolaisen elämän ylle.