Yli kaksi ja puoli vuotta sitten valittu Oulun kaupunginhallitus teki viime viikolla ensimmäisen yhteisen ulkomaanmatkan. Kohteena oli Ruotsin Luulaja, perillä oltiin vain yksi yö ja matka tehtiin bussilla. Kolmenkymmenen hengen matkakulut olivat 9 000 euroa
Päättäjiemme matkustelua ruoditaan mielellään yleisönosastoissa ja juttutuvissa. Saako verovaroilla matkustaa vai ei?
Tällä kertaa matkalaiset pohtivat sitä myös itse. Kohtuullinen reissaaminen todettiin tarpeelliseksi, ei vähiten siksi, että yhteisellä matkalla päättäjät oppivat tuntemaan toisensa paremmin kuin kokouspöydän ääressä ikinä. Puhuttiin luottamuspääomasta ja yhteistyöverkostosta.
Oltiin tyytyväisiä, että oltiin taas tohdittu nousta kaupungintalolta bussiin ja lähteä liikkeelle.
Siitä ei päästä mihinkään, että huonoon saumaan matka sattui. Kukaan ei voinut ennakkoon aavistaa, että turvapaikanhakijoiden tilanne räjähtää näin voimakkaana päälle. Samana aamuna Oulun vastaanottokeskuksen johtaja ilmoitti tilojen täyttymisestä ja vetosi voimakkaasti kaupunginjohtoon.
Johto istui bussissa, eikä paikan päällä Oulussa. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, että olisi perävalot vilkkuen pötkitty tilannetta pakoon ja jätetty kotiväki järjestämään hommat, miten parhaiten taisivat. Nykyteknologialla työasioita voi hoitaa missä ja milloin tahansa. Turvapaikanhakijoiden tilanteeseen etsittiin ratkaisua puhelimet kuumana myös Luulajassa. Ja ainakin hetkellinen apu löytyikin.
Suuri osa Oulun turvapaikanhakijoista tulee samaa reittiä kuin kaupunginhallitus, Haaparannan kautta. Luulajan he jostain syystä ohittavat, vaikka siellä heitä ainakin kunnanneuvos Yvonne Stålnacken mukaan suorastaan tarvittaisiin. Luulajassa on 75 000 asukasta ja kymmenen vuoden aikana työntekijöistä eläköityy kymmeniä tuhansia.
Kaupunginhallituksen matkustelussa on ollut taukoa, koska haluttiin tukea kaupungin säästökuuria. Mitään päätöksiä matkoista kokonaan luopumisesta ei kuitenkaan ole tehty. Ja suoraan sanottuna se vasta outoa olisikin.
Haluaisimmeko todellakin päättäjiemme linnoittautuvan kotinurkkiin? Kenties vielä varmuuden vuoksi vetävän hupun silmilleen? Halvemmaksihan se tulisi.
Oulun kaupunki isännöi päivittäin lukuisia vieraita. Kovin yksipuolista suhteiden hoitoa olisi, jos täältä ei tehtäisi vastavierailuja.
Ehkä ei siis pitäisi ottaa vastaan niitä vieraitakaan.
Oulu saisi velloa rauhassa omissa liemissään ja viis veisata, mitä ympärillä tapahtuu.
Matkailun sanotaan avartavan. Varmasti tältäkin reissulta jäi jotain takkiin. Luulajalaiset kertoivat, että viime vierailullaan Oulussa heihin teki erityisen vaikutuksen koulujen käyttö aamusta iltaan. Samaa yritetään nyt toteuttaa Luulajassa.
Oululaisiin suurimman vaikutuksen näytti tekevän luulajalaisten voimakas tulevaisuudenusko. Tietysti voi sanoa, että helppoahan se on, kun on rahaa ja työpaikkoja. Mutta oli siinä jotain muutakin. Rohkeutta ja luottamusta, ehkä.
Jos jonkun pienen ja helposti toteutettavan idean Luulajasta nappaisi, niin aivan loistava oivallus oli syötävien kasvien ujuttaminen kaupungin jokaiseen puistoon. Sulassa sovussa ruusujen ja päivänkakkaroiden kanssa kasvoi mansikoita, tilliä tai papuja. Kukkalaatikoissa kukoistivat persiljat ja lehtikaalit. Upean näköistä, hauskaa ja sympaattista.
Ja vaikka nyt oltiin jo syyskuussa ja kaupunkilaiset saavat vapaasti hyödyntää syötäviä puistojaan, ne näyttivät oikein siisteiltä ja edustavilta.
Kolumni