Kolumni

Yh­tei­nen vi­hol­li­nen ei lievitä suur­val­ta­jän­nit­tei­tä: Kiina ja Venäjä pyr­ki­vät hyö­dyn­tä­mään pan­de­miaa omaksi eduk­seen

Koronavirus on ihmiskunnan yhteinen vihollinen, jonka selättäminen vaatii kansainvälistä yhteistyötä.

Koronavirus on ihmiskunnan yhteinen vihollinen, jonka selättäminen vaatii kansainvälistä yhteistyötä. Toistaiseksi kuitenkin yhteistyö on jäänyt suurvaltojen välisen valtataistelun jalkoihin. Virus ei muuta olennaisesti Yhdysvaltain, Kiinan tai Venäjän näkemyksiä maailmasta ja omista eduistaan. Euroopan globaali rooli on nyt entistäkin tarpeellisempi.

Kristi Raik on Viron ulkopoliittisen instituutin johtaja.
Kristi Raik on Viron ulkopoliittisen instituutin johtaja.
Kuva: Marek Sabogal

YK:n pääsihteeri António Guterres on kehottanut valtioita maailmanlaajuiseen tulitaukoon, jotta konfliktialueilla pystyttäisiin suojautumaan virukselta. Carnegie-ajatuspajan tuore raportti maailman konfliktipesäkkeistä arvioi kuitenkin, että eri toimijat pyrkivät käyttämään koronakriisiä oman asemansa vahvistamiseen ja konfliktien ratkaiseminen käy entistäkin vaikeammaksi.

Venäjä vastasi Guterresin aloitteeseen omalla kierolla tyylillään ehdottaen tulitauon kylkiäisenä kauppasotien ja pakotteiden purkamista. Kremlin yritys käyttää hyväksi pandemiaa päästäkseen eroon EU:n ja USA:n asettamista pakotteista ei saanut kannatusta länsimailta.

Pakotteet kyllä loppuisivat, jos Venäjä ensin ryhtyisi kunnioittamaan tulitaukoa Itä-Ukrainassa ja noudattamaan Minskin sopimusta muiltakin osin.

Ei ole syytä olettaa, että koronakriisi muuttaisi presidentti Vladimir Putinin strategisia tavoitteita Ukrainassa ja saisi hänet luopumaan pyrkimyksistään alistaa Kiova Moskovan tahdon alle.

Viro kuuluu YK:n turvaneuvoston vaihtuviin jäseniin, ja se teki maaliskuun jälkipuoliskolla aloitteen turvaneuvoston julkilausumasta, joka toteaisi pandemian voivan muodostua uhkaksi kansainväliselle turvallisuudelle ja kehottaisi valtioita lisäämään yhteistyötä sen torjumiseksi.

Aloite kaatui Kiinan ja Etelä-Afrikan vastustukseen, jotka eivät katsoneet viruksen uhkaavan kansainvälistä turvallisuutta.

Kiina on pyrkinyt kaikin keinoin kiistämään ja peittämään omaa vastuutaan siitä, että virus ylipäätään lähti leviämään. USA:n kansainvälinen toiminta koronakriisissä on puolestaan keskittynyt pikemminkin Kiinan vastustamiseen kuin viruksen torjumiseen. USA on tehnyt käytännössä mahdottomaksi korkean tason kansainvälisten yhteislausuntojen syntymisen aiheesta, sillä presidentti Donald Trump on vaatinut, että koronavirusta kutsutaan niissä Wuhanin virukseksi, mihin Kiina ei missään nimessä suostu.

Trumpin päätös lakkauttaa rahoitus Maailman terveysjärjestölle WHO:lle oli yksi askel lisää USA:n kansainvälisen johtajuuden murenemisessa.

Yhdysvaltain arvostelu Kiinaa ja myös WHO:ta kohtaan on sinänsä aiheellinen, mutta sen toimet ampuvat omaan jalkaan edesauttaen globaalin valtatasapainon muuttumista Kiinan eduksi.

Suurvaltojen kyvyttömyys edistää pandemian vastaista yhteistyötä lisää tarvetta Euroopan unionin globaalille toiminnalle. Myös EU tulkitsee viruksen vahvistavan omaa maailmankuvaansa, joka korostaa monenkeskisen yhteistyön tärkeyttä. Vastuullisista toimijoista on maailmassa todellakin pulaa.

On EU:n oman edun mukaista auttaa unionin naapureita Itä-Euroopassa ja Afrikassa selviämään viruksesta, jotta sen leviäminen saataisiin tehokkaammin pysäytettyä. EU tukee esimerkiksi Länsi-Balkanin maiden hoitotarvikkeiden hankintoja miljoonilla euroilla. Ikävä kyllä EU on ollut huonompi saamaan avustustoimilleen julkisuutta kuin Kiina tai Venäjä, vaikka jälkimmäisten tarjoama apu on ollut vähäisempää ja osin kelvotonta.

EU-maat ovat saaneet kokea, miten sekä Kiina että Venäjä pyrkivät hyödyntämään pandemiaa heikentääkseen Euroopan vastustuskykyä ja yhtenäisyyttä. EU:n ulkosuhdehallinto on raportoinut laajalti Venäjän ja Kiinan levittämästä valeinformaatiosta ja salaliittoteorioista koskien koronavirusta.

Venäläisviestimissä virusta on esimerkiksi väitetty USA:n kehittämäksi biologiseksi aseeksi, mutta toisaalta vähätelty sen vaarallisuutta. Ulkosuhdehallinnon disinformaatio-yksikkö näyttäisi tarvitsevan jatkossa lisää Kiinan-tuntijoita venäjäntaitoisten työntekijöidensä rinnalle.

EU:lla ei ole varaa suhtautua naivisti kansainvälisen yhteistyön rajoitteisiin. Koronakriisi vahvistaa, että maailma ei ole sellainen paikka kuin Eurooppa toivoisi sen olevan. EU-maiden epäluulo Kiinaa kohtaan on nopeasti kasvanut ja sen myötä USA:n ja Euroopan käsitykset Kiinan nousun vaaroista ovat lähentymässä toisiaan.

Jättäen sivuun Trumpin ylilyönnit, USA:ssa vallitsee laaja yhteisymmärrys tarpeesta padota Kiinan kasvavaa vaikutusvaltaa. Mikäli ensi syksynä USA:n presidentinvaaleissa vaihtuu valta, on transatlanttisissa suhteissa odotettavissa taas paremmat ajat. Euroopan ja Yhdysvaltojen olisi syytä tehdä yhteistyötä, jotta läntiset demokratiat pystyisivät rajoittamaan autoritaaristen suurvaltojen vaikutusvaltaa ja puolustamaan omia arvojaan.

Kristi Raik on Viron ulkopoliittisen instituutin johtaja.