Suomen linja EU:n nopean toiminnan sotilasoperaatioihin osallistumisesta hahmottuu hallituksen enemmistön kannan mukaiseksi. Presidentti Tarja Halonen valitsi Ranskan Lillen paikaksi, jossa kertoi hyväksyvänsä mahdollisuuden, että aina ei saada YK:n valtuutusta.
Rauhanturvalain muutosta valmistelevalta virkamiestyöryhmältä voi odottaa esitystä, joka mahdollistaa Suomen osallistumisen EU:n nopean toiminnan sotilastehtäviin myös ilman YK:n valtuutusta. Aiemmin YK:n tai Ety-järjestön antamaa mandaattia tärkeänä pitänyt presidentti Tarja Halonen vakuutti vierailullaan Ranskan Lillessä, että Suomen on tarkoitus osallistua kaikkiin niihin operaatioihin, joihin lähdöstä EU on yksimielinen. Johdonmukainen seuraus siitä on, että joskus EU:n nopean toiminnan joukot saattavat joutua toimimaan ilman YK:n turvaneuvoston päätöstä.
Aiemmin muun muassa pääministeri Matti Vanhanen on todennut EU:n yksimielisen päätöksen riittävän. YK:n turvaneuvosto on hänenkin mukaansa ensisijainen päätöksentekijä rauhanturvaamisessa ja rauhaan pakottamisessa. Kun maailmanjärjestö on kuitenkin historiansa aikana osoittautunut useissakin tapauksissa liian kömpelöksi toimijaksi, on erittäin tärkeää jättää EU:n yhteiselle harkinnalle tilaa. Niin uhkaavan sotilaallisen kriisin pysäyttäminen alkuunsa kuin kansanmurhan estäminenkin ovat EU:n periaatteiden mukaisia tehtäviä.
Monisyiset ristiriidat ovat kokemusten mukaan hidastaneet päätöksentekoa YK:n turvaneuvostossa. Jarruttelijat eivät aina piittaa edes YK:n peruskirjan hengestä tai kirjaimesta. Sellaisten tahojen pysäyttämiksi joutuminen olisi tuskallisin ja turhauttavin mahdollisuus, jos EU:n vuonna 2007 aloittavien nopean toiminnan joukkojen operaatiot sidottaisiin YK:n valtuutukseen.
On myös varauduttava nopeaan liikkeelle lähtöön silloin, kun mahdollisen kriisin molemmat osapuolet pyytävät EU:lta apua. Aidosti kiistanalaiset tai YK:n tiukasti vastustamat operaatiot olisivat jo vaikeampia päätöksiä, mutta niissäkin tapauksissa EU:n on syytä säilyttää harkinta omissa käsissään. Onhan Euroopan unioni järjestö, joka pyrkii vahvistamaan vakautta maailmassa, ei suinkaan horjuttamaan sitä.
Halonen sanoi odottavansa levollisin mielin rauhanturvalain muutosta pohtivan työryhmän tuloksia. Levollisia voivat olla kaikki muutkin. Lopullinen päätösvalta lain muuttamisessa on eduskunnalla. Mihinkään ylivoimaisiin tilanteisiin Suomea ei varmasti olla viemässä, vaikka vastuuta maailman rauhasta otetaan nykyistä enemmän. Suomi pitää sanansa myös EU:ssa, kuten myös Halonen vakuutti.
Jokainen EU:n rauhaturvajoukkoihin osallistuva suomalainen tekee päätöksensä vapaaehtoisesti. He tietävät tehtävien vaarat. Niitä ei voi vähätellä, mutta suurentelemiseenkaan ei ole syytä. Perusteellinen koulutus ja hyvä harkinta ovat vankkoja turvatekijöitä. Yksikään asepalvelustaan suorittava varusmies ei niihin tehtäviin osallistu. Siksi he eivät joudu myöskään uudessa tilanteessa vaaraan palata sinkkiarkuissa kotiin, vaikka sellaisia kauhukuvia on sinnikkäästi pidetty esillä.
Suomi on menossa kahteen EU:n nopean toiminnan osastoon, joista toinen kootaan yhdessä Saksan ja Hollannin, toinen Ruotsin ja Norjan kanssa. Myös pohjoisten naapureidemme osallistuminen velvoittaa Suomea. Jos missä, niin pohjoismaisissa yhteiskunnissa on aihetta arvostaa sitä, että turvallisuus Euroopassa ja koko maailmassakin vahvistuu.