Jouluihmisiksi tunnustautuvilla Riikka ja Tommi Pihlajaniemellä joululaulujen soittaminen ja kynttilöiden polttaminen on aloitettu hyvissä ajoin. Varsinaisten joulupäivien viettäminen oman perheen kesken ei tunnu nuorestaparista kuitenkaan vielä luontevalta.
"Vaikka irtautuminen kotoa on käynyt muuten kivuttomasti, on sidettä lapsuudenjouluihin vaikea katkaista. Ei edes tee vielä mieli jäädä keskenään pieneen kaksioon", Pihlajaniemet sanovat.
Toista jouluaan yhdessä viettävät nuoret haluavat kunnon kotijoulun erityisesti perinteiden vuoksi. Vaikka molempien mielestä jouluun voidaan tuoda uusia vivahteita esimerkiksi koristeilla, on nuorenparin ihannejoulu mahdollisimman lähellä lapsuudenjouluja.
Joulun ehdottomiin asioihin kuuluvat pariskunnan mielestä joulukuusi, kynttilät ja ikkunaan ripustettava joulutähti. Ruokapöydästä pitää puolestaan löytyä kaikki perinteiset herkut kinkusta ja rosollista laatikoihin ja lihakastikkeisiin.
Tärkeintä joulussa on pariskunnan mielestä kuitenkin joulun sanoma ja mahdollisuus irtautua arjen kiireistä. "Joulu on rauhoittumisen aikaa. Silloin sitä voi laittaa hyvillä mielin kännykän kiinni ja keskittyä kavereiden sijaan omaan perheeseen", Riikka Pihlajaniemi pohtii.
Vaikka nuoripari pitää tiukasti kiinni perinteistä, ei kummankaan joulu ole enää täysin samanlainen kuin lapsuudessa. "Nykyään sitä käydään vain kylässä omien vanhempien luona eikä olla siellä koko joulua. Siihen liittyy oma haikeutensa", Riikka Pihlajaniemi kertoo.
Vaikka pakkautuminen autoon kesken joulun katkaisee tunnelman, on molempien lapsuudenkodeissa vieraileminen nuorestaparista tärkeää. Vuorojoulujen tarkoituksena onkin antaa kummallekin mahdollisuus viettää joulua tasapuolisesti omien vanhempien, sisarusten ja sukulaisten luona.
Sopeutumista puolison perheen jouluun helpottaa jouluperinteiden samanlaisuus. "Kun sitä huomasi, että toisilla on samat perinteet kuin omassa lapsuudenkodissa, ei tuntunut enää niin vaikealta olla poissa", Tommi Pihlajaniemi muistelee edellistä joulua.
"Vaikka viihdyn Tommin vanhempien luona, niin kyllä sitä antaisi mitä vaan, että pääsisi jouluaattona lapsuudenkodin joulupöytään", Riikka Pihlajaniemi kuitenkin jatkaa.
Samanlaisuuksista huolimatta perheiden perinteissä löytyy myös niitä pieniä eroja.
"Olemme kinastelleet muun muassa siitä minkälaisia joulupipareiden täytyy olla. Tommin mielestä niiden pitää olla ohuita ja rapeita, minun mielestäni pulleita ja pehmeitä."
Pihlajaniemien ensimmäinen lapsi Lena on vasta muutaman kuukauden ikäinen, mutta tuleva joulu tuntuu nuorista vanhemmista jo nyt erilaiselta. Joulukortteja koristi tänä vuonna vauvan kuva, ja upouusi lampaantalja odottaa pikkuneitiä ulkoilemaan.
Lenan kasvaessa joulujen viettäminen myös siirtynee Pihlajaniemien Oulun kotiin. "Se on varmaan sellainen raja, että kun Lena alkaa ymmärtää joulupukin käymisen, niin joulua voisi ruveta viettämään oman perheen kesken."
Omassa kodissaankin Riikka ja Tommi aikovat kuitenkin pitää kiinni kodinperintönä opituista tavoista kuten jouluevankeliumin lukemisesta. "Jouluaatolla on oma erityinen rytminsä, jota ei haluaisi muuttaa", Tommi Pihlajaniemi perustelee.
Lisäksi Riikan perintönä perheen jouluaattoihin siirtyvät lahjojen jakoa edeltävät esitykset, Tommilta kuusenlatvaan tähden sijasta ripustettava enkeli.
Jaettujen perinteiden lisäksi Pihlajaniemien ikiomat jouluperinteet muotoutunevatkin vähitellen sekoitukseksi kahden suvun tapoja. Ehkäpä jossakin vaiheessa mukaan tulee myös ripaus jotakin ihan uutta.