Vihreää bruttokansantuotetta rakennetaan ilman hälyä, on rakennettu jo parikymmentä vuotta. Tavoite ei silti ole sen vähäisempi kuin standardi, joka saattaa kansalliset ympäristövaikutukset näkyviksi ja estää mahdolliset uudet harha-askeleet.
Tilanne on jännittävä, sillä helmikuussa 2012 olisi tarkoitus saada valmiiksi konsepti ja alkuvuonna 2013 myös konkreettinen sovellusmalli ympäristötilinpitoa varten. Samalla odotetaan uutta indikaattoria, joka voi rankata maat uuteen uskoon.
Bruttokansantuote on aina ollut se mittari, jonka katsotaan viestivän maan edistyneisyydestä kansakuntien joukossa. Vihreä bkt kääntäisi katseet kestävään kehitykseen. Kansantalouden yhteenlaskuun voisi ilmestyä myös miinuksia.
Kehitteillä on entistä ehompi versio niin sanotusta ympäristötaloudellisesta tilinpitojärjestelmästä SEEA:sta (The System of Environmental-Economic Accounts). Kansainvälisen hankkeen tavoitteena on upottaa uusi näkökulma vanhaan malliin niin, että rakenteeltaan SEEA voisi lopulta linkittyä kansalliseen bkt:hen.
Ympäristötilinpidolla pyritään hinnoittelemaan varoja, joita kulutetaan huoletta ja lähes ilmaiseksi: ilmaa, vettä, maata ja maaperää.
Kun luonnonvaralla on hinta, yritykset alkavat panostaa vihreisiin teknologioihin ja syntyy uusia työpaikkoja. Näin resursseista saadaan enemmän irti vähemmällä.
Urakkaan tarttui ensimmäisenä YK:n tilastopuoli. Nykyään apuna ovat muun muassa OECD sekä Maailmanpankki. Vaikutusvaltaiset tahot lähtivät mukaan, koska vihreän bkt:n kautta on toiveita saada köyhät maat hyödyntämään luonnonrikkauksiaan viisaammin, luomaan omaa vaurautta.
Myös esimerkiksi Norja on panostanut ympäristötilinpidon kehittämiseen, samoin Kanada, Hollanti ja Australia. Ruotsikin rekrytoi ympäristötalouden ammattilaisia jo vuosikymmen sitten.
Vihreästä tilinpidosta ei ole hyötyä, jos luvuilla ei ole ohjausvaikutusta. Joten SEEA hahmottaa suuntaa. Esiin nousee näkökulmasta riippuen 11 (YK) tai 23 (OECD) sektoria, kuten maatalous, energia, kaupungit, turismi tai jätteet. Ne taas voidaan jakaa resurssien tuottavuuden, luonnonvarojen, ympäristön laadun tai avautuvien taloudellisten mahdollisuuksien mukaan unohtamatta perustaa, vihreää ohjauspolitiikkaa.
Säätelyn lisäksi tarvitaan kannuksia ja sanktioita.
Ympäristöä ei voi säästää hinnalla millä hyvänsä. Toisaalta jatkossa ympäristöä ei voisi myöskään kuluttaa ilman, että vähintään tiedetään, mihin törsäys johtaa. Luontoa on haaskattu, koska pitkän aikavälin arviot puuttuvat.
Jos vihreä bkt muuttuu todeksi eli hinnoiksi, se voi vaikuttaa rajusti alueen päätösprosesseihin. Kunnan into kaivosta kohtaan voi lopahtaa, jos luvut osoittavat hankkeen vähemmän kannattavaksi, kun mukaan ynnätään työpaikkojen jälkeen pitemmän aikavälin kulut ja menetykset. Samoin voi käydä ydinvoimalaitokselle. Loppukustannukset saattavat yllättää.
Suomi on pitkään vähätellyt vihreän talouden merkitystä. Ympäristötilinpidon edistäminenkin on jäänyt harjoitukseksi. Ympäristötilinpidon seurannasta vastaa Tilastokeskus. Se myös kokoaa ja välittää esimerkiksi kasvihuonekaasuja koskevat tiedot YK:n ilmastosopimuksen sihteeristölle. Metsävarojen tilinpitoa on kartoitettu, sillä puulla on valmiiksi hinta.
Tilastokeskus näyttää panostavan SEEA:n sijaan ihmisten hyvinvointia kuvaavaan aidon kehityksen indeksiin (GPI).
Valtiovarainministeriö taas raportoi vasta keväällä luonnonvaratilastoinnista. Hakusana SEEA sen sijaan tuottaa verkkosivuilla nollatuloksen.
Tiettävästi ministeriössä toimii sentään jo yksi ympäristötalouden ammattilainen.