Kiista eläkkeiden laskentamallista uhkaa romuttaa arvokkaan tavoitteen, todellisen eläkeiän noston. Hallitus ottaa tällä viikolla budjettiriihessä asian käsittelyynsä. Sen pitää yrittää vielä löytää yksi toimiva laskentamalli.
Yksityisten alojen eläkemallista syntynyt riita on saatava ratkaisuun mitä pikimmin, sillä se uhkaa jo Suomen taloudelle tärkeitä tavoitteita. Aivan oikeassa ovat ne, joiden mielestä kiistelyä ei pidä päästää tuloneuvotteluita sekoittamaan. Silloin nimittäin tulosopukin saattaisi kariutua jo alkuunsa.
Kohtalokasta on sekin, että kahteen eläkepalkan laskentatapaan siirtyminen voi romuttaa yrityksen nostaa todellista eläkeikää. Yksityisten alojen eläkeuudistusta selvitelleen työryhmän puheenjohtaja, eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen toimitusjohtaja Kari Puro varoittaa, että kahden mallin järjestelmässä jouduttaisiin pitämään kiinni eläkkeen nykyisestä kattosäännöstä.
Se leikkaisi Puron kaavaileman viimeisten ikävuosien kannustinkarttuman. Jos tämä niin sanottu superkarttuma kariutuu, moniakaan tuskin kiinnostaa pinnistellä hallituksen toivomalla tavalla työelämässä pari, kolme vuotta nykyistä käytäntöä pitempään.
Kaksi laskentamallia on todennäköinen lopputulos ainakin tämän hetken tietojen valossa, kun SAK pitää yhdessä TT:n kanssa jääräpäisesti kiinni eläkepalkan laskemisesta koko työuran ansioista. Akava ja STTK ajavat puolestaan yhtä tiukasti mallia, joka palkitsisi opiskelevat sekä urallaan eteenpäin pyrkivät niin, että eläke laskettaisiin kymmenen viimeisen työvuoden ansioiden perusteella.
Puron työryhmä saattoi todeta tiistaiaamuna pidetyn kokouksensa jälkeen vain, ettei yksimielisyyttä eläkepalkan laskentatavasta ole saavutettu. Ryhmä onkin jo heittänyt hanskat tiskiin lähivuosia koskevan sovun osalta. Puro totesi, että jatkossa keskityttävän siihen, millainen laskentamalli otetaan käyttöön välivaiheen jälkeen vuonna 2012. Aikaa asian käsittelyyn on riittämiin. Asia on saatava selväksi vuoteen 2008 mennessä.
Puro pahoittelee sitä, että kahden laskentamallin käyttö välivaiheen ajan on hankalaa ja kallista. Se pitää varmasti paikkansa. Jokaisen yksityisiltä aloilta vuosien 2005 ja 2011 välisenä aikana eläkkeelle jäävän osalta lasketaan, kumpi malli tuottaa paremman eläkkeen.
Mahdollisuuksia päästä myös välivaiheen aikana yhden laskentamallin käyttöön on sentään vielä jäljellä. Vakuutusasioista vastaava sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho vie nimittäin eläkekiistan koko hallituksen pohdittavaksi torstaina alkavassa budjettiriihessä. Esittelevänä ministerinä hänellä on erityisvastuu asiassa. Perhon ajatus viedä eläkekiista hallitukseen on terve. Vastuu eläkejärjestelmän kehittämisestä kun kuuluu joka tapauksessa hallitukselle. Sillä on oikeus ratkaista kiista koska vain ja eritoten nyt, kun järjestöt epäonnistuivat omassa valmistelussaan.
Hallituksen pitää kuitenkin varoa asettumasta kiistassa kaavamaisesti toisen osapuolen kannalle. Sen olisi viisasta tehdä kohtuullinen kompromissi eli antaa jonkinlainen Salomonin tuomio.
Eduskunnan on määrä saada vielä ennen vaaleja käsittelyynsä eläkelakien uudistus. Jos sille tulee vain yksi laskentamalli, se olisi mittava taidonnäyte hallitukselta. Työmarkkinoiden keskusjärjestöiltä sopua ei löytynyt, eikä ole varmaa, että löytyy hallitukseltakaan. Ministereissä on kiistan kaikkien osapuolten ymmärtäjiä. Silti maan kokonaisedun pitäisi päästä voitolle.